Ulkoavaruuden sydämelliset otukset

"Ollaanko me noi?" kysyi avomies kun näki uusimman projektini. Vastasin että voitais olla. <3 Vihreän otuksen virkkasin jo kolme vuotta sitten ja se on siitä asti odottanut kaveria. Nyt oli aika tehdä se. Ne on tehty saman brändin erivärisistä langoista ja tismalleen samalla ohjeella, mutta silti ne ovat erikokoiset. En tiedä johtuuko se langasta (vaikka niiden pitäisi olla yhtä paksuja) vai onko käsialani tiukentunut kolmessa vuodessa. Kokoero ei kuitenkaan itseäni haittaa, vaan ne ovat tosi söpöjä yhdessä.

Ohje näihin otuksiin löytyy Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi: Virkkaa omat maskottisi (2010) nimellä Plip ja Plop. Hauska yksityiskohta, joita Bengtssonin ohjeista löytyy, on tällaiset "pallukat", joilla näiden kaverusten varpaat sekä peukalot on tehty. Tosin kirjassa oleva ohje pallukan tekemiseen on vähän epäselvä, ja vaati minulta pientä pähkäilyä ennen kuin pallukka muodostui.

Toinen suloinen yksityiskohta nimenomaan tässä ohjeessa oli tämä sydän. Pitäähän otuksilla olla sydän paikoillaan! Näihin sydännappeihin liittyy hauska taustatarina. Joskus monta vuotta sitten näin leikkipuistossa riekaleiksi revityn vaatteen. Jotkut järjen jättiläiset olivat repineet sen ja jättäneet maahan lojumaan, mutta onneksi pieni osa vaatteesta pääsi silti hyötykäyttöön. Otin nimittäin nämä sydännapit siitä talteen.

Lomailua ja ompelua

Mummi löysi poistomyynnistä verhokangasta tällä ihanalla Vallilan kissakuosilla, jollaista olin miettinyt hankkivani. Sain tätä kangasta sitten synttärilahjaksi (aika paljonkin) etuajassa ja kaupan päälle opastusta niiden ompelemiseen. Kiitos mummi!

Vietin viime viikon mummin mökillä ja juhannuksen vieton lomassa ompelin nämä verhot. Viime kerrasta, kun käytin ompelukonetta, on aikaa, mutta se alkoi sujumaan alkukankeuden jälkeen. Hankalin vaihe oli saumojen taitosten tekeminen, kun piti varmistaa, että se on saman levyinen koko sivun pituudelta.

Tykkään näistä verhoista todella paljon! Nyt makuuhuone näyttää paljon kodikkaammalta. Kissat erottuvat myös verhojen ollessa auki, eli niitä voi ihastella myös päivällä.

Myös oikeat kissat olivat osa mökkiviikkoa. Kuvassa Myrsky tarkistaa, olisiko mökin alla hiiriä.

Hyvää pride-kuukautta!

Pride-kuukauden kunniaksi virkkasin nallen pride-lipun väreissä. Haluan tuoda tätä tärkeää asiaa esille blogissani, koska haluan osoittaa tukeni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Joku saattaa väittää, että esimerkiksi pride-kulkueeseen osallistumalla ihmiset haluavat vain huomiota toitottamalla, kuinka uniikkeja ovat. Asia ei minusta ole niin. Minusta pride-kulkueen tarkoitus on tuoda esille, miten paljon erilaisia ihmisiä on, ja normalisoida erilaisuutta. Se on tarpeellista, koska kaikkien pitäisi tulla kohdatuksi omana itsenään, eikä yhtenä edustamansa ryhmän jäsenenä, koska erilaisuutta on sekä ryhmien välillä, että niiden sisällä. Jokainen pitäisi siis kohdata samalla tavalla riippumatta heidän sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai mistään muustakaan ominaisuudesta, johon ei voi itse vaikuttaa. Pride-kulkueita tarvitaan niin kauan, että kaikkiin suhtaudutaan tasavertaisesti. Tällaisia ajatuksia minulla heräsi tästä aiheesta.

Minusta tämä nalle näyttää hienolta, vaikka pelkäsin että siitä tulisi liian värikäs. Käytin LoveCrafts-sivustolta löytyvää ilmaista ohjetta, joka on alunperin tarkoitettu pandan virkkaamiseen. Ohjeen suunnittelija on Sayjai Thawornsupacharoen.

Tunteiden ilmaisun jatko-opas + ARVONTA!

Vain kahta ilmettä käyttämällä vuorovaikutus jää aika rajalliseksi ja siksi virkkasin ensimmäiselle mustekalalle kaverin. Se soveltuu tilanteisiin kuten:

Kun ruokalassa on herkkuruokaa

Kun joku sanoo, että koirat on parempia kuin kissat

Kun unohdit sateenvarjon kotiin, mutta ei silti sada

Kun juna on myöhässä

Kun avomies siivoilee pyytämättä

ARVONTA!

Jotta blogille saataisiin lukijoita, ajattelin pitää arvonnan. Osallistujien kesken arvotaan yksi virkattu tunnetilaa vaihtava mustekala, jonka värit ja ilmeet voittaja saa päättää.

Osallistuaksesi sinun täytyy vain:

1. liittyä blogin lukijaksi

2. kommentoida, mitä mustekalat voisivat sanoa (valitse yksi allaolevista kuvista)

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Huomioi seuraavat asiat! Paras kommentti (tuomarina minä) saa yhden extra arvan. Pidetään kommentit hyvän maun rajoissa. Arvonnan voittaja maksaa mahdolliset postikulut mustekalan postituksesta. Osallistumisaikaa on su 4.6.2023 asti. Voittaja ilmoitetaan tämän postauksen kommenteissa. Jos voittajaa ei tavoiteta 11.6. mennessä, arvotaan uusi voittaja.

Tunteiden ilmaiseminen on joskus hankalaa...

 ...mutta ei enää! Tässä esimerkkejä tavallisiin tilanteisiin:

Kun saat uuden virkkausprojektin valmiiksi ja lopputulos ylittää odotukset.

Kun ulkona sataa.

Kun otit salaa yhden kalapuikon liikaa.

Kun kaapissa odottanut leipä onkin ehtinyt homehtua.

Kun avomies tulee kaupasta irtokarkkipussin kanssa.

Kun huomaat ettet tunne bileistä ketään.

Kun kaverisi sitten ilmaantuu bileisiin.

Tähän hulvattomaan tunnetilaa vaihtavaan mustekalaan löysin ohjeen LoveCrafts-sivustolta, josta sen sai ladattua ilmaiseksi. Ohjeen tekijä on Dalai Lana.

Lämmikettä karvakavereille

Aiemmin virkkaamistani Converse-tossuista yli jääneet langat menivät hyvään tarkoitukseen. Osallistuin ainejärjestöni hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa tehtiin jämälangoista tossuja lahjoitettavaksi eläinlääkäriasemalle. Nukutuksessa eläinten ääreisverenkierto heikkenee, jonka takia niiden tassut viilenevät. Näiden tossujen avulla kissojen ja koirien tassut pysyvät lämpiminä myös nukutuksessa. :3

Tossuihin ei annettu ohjetta (paitsi tietysti kutomisohjeet, virkkaajia syrjittiin kuten aina), joten keksin ohjeen omasta päästä. Siksi niistä tuli vähän kökön näköiset, mutta toivon että ne sopivat edes jonkin elukan jalkojen lämmittimiksi. Ulkonäöllähän ei pitäisi olla väliä, koska niitä pitävät a. eläimet, joilla b. on taju kankaalla. :D Oli kuitenkin mukavaa saada nämä langat hyötykäyttöön, ja tossujen virkkaaminen oli hyvää ajanvietettä luennoilla.

Lahja pikkuiselle

Kun kuulin, että tuttuni saa vauvan, halusin virkata vauvalle jotakin. Itselläni ei ole vauvoista kokemusta, mutta olettaisin vauvojen pitävän tällaisesta pupusta, jonka ohjeen löysin Janitan kätösistä -blogista. Ohjeesta poiketen jätin virkkaamatta pupulle kädet, koska uniriepu toimii mielestäni ilman niitäkin. Pupu onnistui ulkonäöllisesti ehkäpä jopa paremmin kuin odotin, ja toivon että sen käytettävyyskin vastaa vaatimuksia. Kiinnitin osat tiukasti toisiinsa ja uskoisin että se kestää kovakouraistakin käsittelyä vauvalta.

Pupun riepuosuus toimisi tällaisenäänkin hyvin pienenä sisustuselementtinä! Oli mielenkiintoista kokeilla virkata tällaista pitsityylistä(?), koska en ole ennen kokeillut. Virkkaustöissäni on yleensä käytetty pääsääntöisesti kiinteitä silmukoita, mutta tämä tähti koostuu suurimmaksi osaksi pylväistä. Uutta oli myös se, että uutta silmukkaa ei aina virkattu edellisen kerroksen tiettyyn silmukkaan, vaan sakaroiden kärjissä silmukoita tehtiin ketjusilmukkaketjuun. Ohjetta oli aluksi hankala tulkita, mutta pian virkkaus lähti sujumaan. Voisin siis virkata jotain tämän tyylistä joskus toistekin.