Varaslähtö syksyyn

Muutama viikko sitten sain isältäni mielenkiintoisen pyynnön: voisinko virkata hänen serkulleen pipon 50v-lahjaksi. Juhlien teemana on 90-luku ja sen innoittamana pipoon piti saada Torspon logo. Otin haasteen vastaan. Olen kerran aikaisemmin alkanut virkkaamaan pipoa, mutta silloin se jäi kesken. Tällä kertaa tuli valmista, eikä pipon virkkaaminen ollutkaan vaikeaa.

Käytin Novitan sivuilta löytyvää ilmaista ohjetta, jonka on suunnitellut Lea Petäjä (linkki ohjeeseen). Jotta saisin varmasti oikean kokoisen pipon, päätin käyttää samaa lankaa kuin ohjeessa oli käytetty, eli Novitan Isoveli-lankaa. Ohjeessa kerrotaan tiheydeksi "13 ks = 10 cm". Virkattuani muutaman testitilkun huomasin, että käsialani todellakin on tiukkaa. Oli pakko valita kaksi milliä suosituskoukkukokoa suurempi, eli 7 mm koukku, jotta pääsin samaan tiheyteen. Silti jouduin varsinkin alussa keskittymään siihen etten tee liian kireää jälkeä.

Logon toteutuksessa pääsin improvisoimaan ja siitä tuli juuri sellainen kuin kuvittelin. Tämä päässä kelpaa varmasti kulkea sitten, kun ilmat taas viilenevät. Paksusta villalangasta virkattu pipo lämmittää syksyllä, mutta talven viimalta se ei suojaa.

Kun menin parvekkeelle kuvaamaan valmista työtä, joku tuli tarkkailemaan minua. En tiedä kenen kissa uskalsi tulla meidän pihalle, jota vartioivat meidän kaksi söpöä ja pientä hurjaa ja vaarallista kissaa.

Opiskelijahaalarien muodonmuutos

 

Viime syksynä aloitin opinnot uudella alalla. Uusi ala tarkoittaa uusia haalareita. Vanhat haalarini (violetit) ovat palvelleet jo vuodesta 2021 lähtien ja olen sen verran kiintynyt niihin, etten halunnut jättää niitä pölyttymään. Niinpä päätin luoda hybridihaalarit. Vapun jälkeen, kun haalarit pääsivät kesälomalle, oli aika aloittaa.

Jotta haalarimerkkejä ei tarvitsisi siirtää, päätin tuoda uutta väriä ylävartaloon. Koska halusin kummankin ainejärjestön logoa näkyviin, sijoitin sauman selän keskiosaan. Logonpuolikkaat sopivat yllättävän hyvin yhteen!

En ole käyttänyt ompelukonetta pitkään aikaan, mutta onnistuin silti haalarien kokoamisessa hyvin. Eikä tämä edes ollut helpoin ensimmäiseksi tauonjälkeiseksi projektiksi. Yhdessä kumppanin kanssa pähkäillen ratkaisimme kaikki vastaantulevat pulmat. Hankaluuksia tuotti esimerkiksi se, että tummanharmaat haalarit ovat vähän isommat, vaikka koko on sama.

Pähkäilyn tuloksena päädyin ratkomaan uusien haalarien kauluksen irti ja jotta homma ei menisi ihan liian monimutkaiseksi, jätin vanhojen haalarien kiinnityssysteemin paikoilleen. Uusista haalareista irrotin vetoketjun ja napitkin ommelten tieltä. Mielestäni se näyttää siistiltä näin.

Yläkropan muokkaukset kertovat alanvaihdosta, mutta lisäksi parisuhteen merkiksi vaihdoimme kumppanin kanssa palaset lahkeistamme. Hänelläkin on tummanharmaat haalarit, joten nyt tuota väriä on vähän joka puolella minun haalareitani. Nämä värit kuitenkin sopivat hyvin yhteen. Olen siis tyytyväinen tekemiini muokkauksiin, vaikka tuntui vähän pahalta leikata palasia irti rakkaista haalareistani. Enää pitää ommella haalarimerkit takaisin lahkeeseen, josta niitä piti irrottaa vaihdon tieltä. Sitten olen valmis ensi syksyn rientoihin.