Valkotakkinen setä

Olen erään harrastejärjestön hallituksessa jo toista vuotta, ja kun hallituskollegat ehdottivat, päätin haastaa itseni virkkaamaan maskottimme Bosa-sedän. Sedälle tunnusomaista on valkoinen takki sekä kypärä, joka peittää sen kasvot. Pohjaksi löysin LoveCrafts-sivustolta ilmaisen Nurse Doll Amigurumi -ohjeen. Valkotakki mikä valkotakki :D Ohjeen tekijä on Lovely Baby Gift. Virkkasin pään, vartalon, kädet ja jalat ohjeen mukaan. Takissa sovelsin. Halusin siitä lyhyemmän ja lisäsin hihat. Visiiriin kehittelin oman ohjeen.

Lopputulokseen olen aika tyytyväinen, mutta jos teen näitä vielä lisää, aion kehittää sitä vielä paremmaksi. Tekisin takista hiukan kapeamman, sillä nyt selkään jää vähän ylimääräistä. Lisäksi hihoista voisi tehdä ohuemmat. Nyt niistä oli pakko tehdä aika leveät, koska muuten sedän kämmenet vaikeuttaisivat pukemista. Tasapaksut kädet voisivat toimia paremmin kuin nuo, joissa kämmen on paksumpi. On se kuitenkin hieno kokeiluversioksi!

Bosa-setä toivottaa kaikille oikein hyvää wappua!

Juhlapäivä

 

Kumppani tilasi sydänamigurumin itselleen jo jonkin aikaa sitten, mutta opiskelukiireiden keskellä en ole ehtinyt virkata. Nyt hänen synttäreidensä kunniaksi varasin sille vihdoin aikaa. Tällaiset sydämet onneksi valmistuvat nopeasti; aikaa kului vain noin 1,5 tuntia. Tästä sydämestä tuli yllättävän iso, koska käytin paksumpaa lankaa. Se ei kuitenkaan haitannut, kumppani tykkäsi siitä ja ripusti sen heti reppuunsa. Ohje on sama Lilleliisin ohje kuin aiemminkin.

Merkkipäivänä myöskään synttärisankarin makunystyröitä ei unohdettu. Yllätysaamupalaksi paistoin riisipiirakoita ja tein munavoita ja päivällä käytiin syömässä siipiä. Paljon onnea rakas! <3

Kesäprojekteja

Pitkästä aikaa sain jonkin käsityön valmiiksi. Minulla oli kesän aikana eräs työläs virkkausprojekti, mutta siinä tuli vähän mutkia matkaan ja jätin sen toistaiseksi kesken. Ehkä joskus teen sen valmiiksi ja sitten kerron tänne, mitä siinä kävi. Tämä amigurumi sen sijaan onnistui todella hyvin; se on söpö ja tunnistettava.

Toinen tämän kesän projektini oli paikata aukko sivistyksessäni ja katsoa Star Wars -elokuvat. Katsoin siis episodit I-IX ilmestymisjärjestyksessä. Leffat innostivat minua virkkaamaan lempihahmoni, R2-D2-droidin, jonka virkkaamista olen miettinyt jo pidempäänkin. Näin elokuvat ensimmäistä kertaa vasta nyt, mutta R2-D2:een tykästyin jo lapsena katsellessani, kun pikkuveli pelasi Lego Star Wars -peliä PlayStation 3:lla. Leffojen katsomisen myötä tykästyin myös R2-D2:n aisapariin C-3PO:hon, jonka luonne perustuu pitkälti sen tapaan puhua. Lego-hahmot eivät puhu, joten se ei päässyt oikeuksiinsa pelissä.

Käyttämäni ohje löytyy YouTubesta ToyGurumi-nimiseltä kanavalta (linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=rJ0fwX-ZGU4). Seurasin ohjetta muuten, mutta muokkasin pään värinvaihtoja ja kirjailuja miellyttämään omaa silmääni enemmän. En käyttänyt päässä harmaata lankaa ollenkaan, koska sitä ei ollut varastoissani ja mielestäni amigurumi näyttää hyvältä sinivalkoisena. Uusi asia, jonka ohjeen ansiosta opin, oli ranskalainen solmu (French knot). Sitä käytettiin ohjeessa punaiseen valoon, mutta käytin sitä itse myös pään mustiin yksityiskohtiin, koska minulla ei ole turvasilmiä. Lisäksi jätin kehon alla olevan kolmannen jalan pois, koska sehän on esillä vain droidin liikkuessa. Yllätyin positiivisesti kun huomasin, että tämä amigurumi pystyy seisomaan kahdella jalalla ilman tukea. Kolmas olisi ollut ylimääräinen. Ohjeessa jalat kiinnitettiin siten, että niitä pystyy liikuttelemaan. Kokeilin tuota kiinnitystapaa, mutta en saanut jalkoja omaan makuuni tarpeeksi tiukasti kiinni, joten kiinnitin ne perinteisesti.

May the force be with you.

Lisää sydämiä

Pride-kuukauden kunniaksi virkkasin lisää sydämiä. Bisydän on kaverille ja lisäksi halusin kokeilla, miten sydän toimii kuudella värillä. Se näyttää hyvältä myös 6-värisenä, vaikka aluksi epäilin toimisiko se. Kuvassa se ei kyllä näytä niin hyvältä kuin livenä. Näitä olisi kiva tehdä vaikka myytäväksi, mutta en oikein tiedä, miten kaikki siihen liittyvät säädökset menevät. Sydämet on tuttuun tapaan tehty Lilleliisin ohjeella, johon pääsee tästä linkistä: https://www.lilleliis.com/amigurumi-crochet-freebies/amigurumi-heart-pattern/. Hyvää pride-kuukautta kaikille!

Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista

Sain kutsun 10- ja 14-vuotiaiden sisarusten synttäreille. Etsin siis hienoimman hevosamigurumiohjeen ja tilasin lankaa synttärisankareiden lempiväreissä. Lankojen toimituksessa kesti. Heppojen työstäminen tapahtui wappuhulinoiden lomassa ja sain viimeisteltyä ne vasta juhlapäivän aamuna, mutta lopulta niistä tuli hienompia kuin odotin. Saajat varmasti ilahtuvat!

Ohjeen on luonut Lori Van Den Bosch ja sen voi ostaa LoveCrafts-sivustolta. Ohjeessa on sopivasti kuvia ja esimerkiksi kokoamisvaiheessa on kerrottu todella tarkasti mihin kohtaan mikäkin osa kiinnitetään. Se helpotti itseäni. Myös hännässä ja harjassa käytettävien loop stitch:ien teko opastettiin. Ohjeen käyttäjäystävällisyyteen oli siis selvästi panostettu, vaikka muutama pieni virhekin löytyi.

Heppojen ainoa huono puoli on se, etteivät ne pysy itse pystyssä. Pää on liian painava. Ehkäpä takapäähän olisi pitänyt laittaa jotain vähän painavampaa täytettä. Eron ilmaisiin ohjeisiin kuitenkin huomaa. Ilmaiseksikin saa hienoja amigurumiohjeita, mutta mahtavimmat ovat maksullisia. Hevosten koko ja yksityiskohdat saavat ihmisissä aikaan "vau!"-reaktion.

PS. Suuhun ei voi katsoa, koska sitä ei ole. :D

Hyvää tekemässä

Teekkarijaosto ja Taide- ja tekstiilikerho TAHRA järjestävät turvalonkerotempauksen, jossa tehdään ja lahjoitetaan TAYS:lle turvalonkeroita keskosille sekä muita käsitöitä keskosille, muistisairaille ja sytostaattihoidossa oleville. Nyt sain viimeinkin hyvän syyn kokeilla virkata näitä turvalonkero-otuksia, mitä olen aina välillä miettinyt. Näiden virkkaaminen oli nopeaa ja niihin sai kulumaan vähän jämälankojakin. Mukavaa virkata, kun tietää että työ tulee tarpeeseen.

Virkkasin mustekalojen vartalot ohuemmalla koukulla (3 mm) kuin mitä tuohon lankaan yleensä käytän. Tavoitteena oli tehdä tiukkaa jälkeä, jotta vauva ei varmasti saa silmukoiden välistä vanua suuhunsa. Mustekaloista tulikin todella jämäköitä, koska käsialani on muutenkin aika tiukkaa. Silmiin käytin normaalin paksuista koukkua (4 mm) ja säikähdin ensin, että niistä tuli liian isot, mutta nyt lopputulosta katsoessa mustekaloista tulikin tosi söpöt suurine silmineen. Käytin marttojen ohjetta (linkki: https://vuosaarimartat.marttayhdistys.fi/@Bin/206818/Turvalonkerot.pdf).

Sain taas huomata kuinka paha perfektionisti olen. Purin yhden kokonaisen lonkeron (jonka virkkaaminen on hitaampaa kuin luulisi), koska huomasin että olin tehnyt tätä lonkeroa ennen kiinteän silmukan piilosilmukan sijaan. Sitä ei olisi huomannut kukaan, ei varsinkaan se keskonen joka sillä joskus leikkii, mutta en voinut jättää tuota pientä "virhettä" siihen. XD

Paljastava sydänamigurumi

Tällä kertaa toteutin amigurumin, joka paljastaa oman identiteettini, eli kantaa biseksuaalisuuden lipun värejä. Halusin virkata sellaisen amigurumin, joka on tarpeeksi pieni laitettavaksi roikkumaan esimerkiksi reppuun tai haalareihin. Tämä sydän olikin supernopea ja -helppo tehdä, eli näitä olisi kiva tehdä lisääkin. Ohjeen löysin lilleliis-sivustolta, jossa se on saatavilla ilmaiseksi (linkki ohjeeseen: https://www.lilleliis.com/amigurumi-crochet-freebies/amigurumi-heart-pattern/). Ripustuslenkin lisäsin omasta päästäni.

Poikkesin tänään lankakaupassa etsimässä sopivan värisiä lankoja. Harmikseni pistin merkille, että tarjolla on aika rajallisesti kirkkaan sävyisiä lankoja. Sopivaa lankaa ei löytynyt oikeassa violetin sävyssä, mutta päädyin silti ostamaan kolme lankakerää: sinistä, pinkkiä ja violettia. Kotona lankavarastoja tutkailtuani päätin kuitenkin käyttää sieltä löytynyttä violettia, joka on täydellisen sävyinen, mutta hieman pinkkiä ja sinistä lankaa ohuempaa. Se näyttää silti toimivan sydämessä hyvin. Karbiinihaan, jolla sydämen saa ripustettua, nappasin käyttämättömäksi jääneestä heijastimesta - rahaa säästyi ja haalle tuli käyttöä.

Spill the tea

Joulukiireiden ja uuden lukukauden välissä ehdin väsätä yhden amigurumin. Jo monta kuukautta sitten bongasin Grace and Yarn -blogista ohjeen virkattuun kaakaomukilliseen ja kekseihin. Halusin itse virkata mieluummin teemukillisen, koska saan siitä kivan lahjan teenjuojalle. Jos ehdin, haluaisin virkata tälle myös kaverin. Sitten saisin niistä söpön lahjan pariskunnalle.

Tuo teepussin lappunen piti itse improvisoida, mutta muilta osin seurasin ohjetta. Itse kehittämäni lappusen ohje itselle muistiin ja muidenkin hyödynnettäväksi:

Lappunen kannattaa virkata ohuesta langasta (langan suositeltu koukkukoko 2-3 mm)

1. 5 kjs

2. virkkaa takaisinpäin aloittaen toisesta silmukasta koukusta laskien 4 ks, 1 kjs, käännä työ

3.-5. 4 ks, 1 kjs, käännä työ

6. 2 ks, 3 kjs, kerroksen kahteen viimeiseen silmukkaan kumpaankin 1 ks

Lopuksi virkkaa kiinteitä silmukoita koko kappaleen ympäri. Ketjusilmukkalenkin kohdalla laita koukku lenkin läpi, ei yksittäisten silmukoiden, ja tee lenkkiin yht. 4 ks. Päättele ja piilota langanpäät. Virkkaa samanpaksuisesta langasta sopivanpituinen ketjusilmukkaketju naruksi ja kiinnitä osat toisiinsa.

Tämä oli nopea virkattava ja helppo kasattava. Tykkään lopputuloksesta, vaikka yläosa vähän pullisteleekin ulospäin. Syynä taitaa olla se, että oranssi lanka oli vähän paksumpaa kuin vaalea, vaikka samaa merkkiä ne ovat ja ilmoitettu paksuus on niissä sama. Pullistelua hillitsee se, että mukin pohjan ja nesteen pinnan keskikohdat yhdistetään langanpätkällä.

Leikin tunteilla

En olisi uskonut että sanon ikinä näin, mutta tunteilla leikkiminen on hauskaa! Odottelin pitkään uutta inspiraatiota virkata taas tunnetilojen välillä vaihteleva mustekala ja kun se tuli, piti vielä odottaa, että virkkaamiselle on aikaa. Nyt uusi mustekala kuitenkin on valmis! Tämä mustekala voisi korvata Tinderissä oikealle ja vasemmalle swaippailut; jokaisen ihmisen kohdalla voisi näyttää vain jompaakumpaa tämän mustekalan olemusta, eikä mikään jäisi epäselväksi.

Halusin nyt kokeilla jotain vähän erikoisempia ilmeitä kuin aiempien mustekalojen kohdalla. Hain takaa inhoa/huonovointisuutta, mutta naamasta ei tullut ihan sellainen kuin kuvittelin. Hankalaa olisi tällä tekniikalla kuitenkaan päästä parempaankaan lopputulokseen, eli olen tyytyväinen. Ihastunut naama onnistui oikein hyvin.

Koko mustekalapoppoo iloisena, kun vihdoin tuli kunnolla lunta.

Ohje näihin veitikoihin on Dalai Lanan tekemä ja se löytyy ilmaiseksi lovecrafts.com-sivustolta. Ohje on saatavilla englanniksi ja espanjaksi, mutta sitä on yksinkertaisuutensa ansiosta helppoa seurata, vaikka olisi tottunut käyttämään vain suomenkielisiä ohjeita.

Tässä taas negistellään kylmien ilmojen mukanaan tuoman flunssaepidemian takia. 

Sanoinhan, että tunteilla leikkiminen on hauskaa! Mitä enemmän mustekaloja on, sitä hauskemmalta ne näyttävät yhdessä. Oli kiva päästä leikittelemään ideoilla ja kokeilla tehdä taas erilainen versio. Mitkä tunteet seuraavaksi?

Lehmuli ja maalaiselämää

Viimeiset pari viikkoa olen viettänyt Pohjois-Pohjanmaalla avomieheni kanssa. Toiset ovat ottaneet rennosti (minä) ja toiset tehneet töitä (mies). Tai olin minä yhtenä päivänä mukana, mutta totesin taas, ettei metsätyöt ole minulle. Aikaa olen kuluttanut mm. kirjaa lukemalla ja opiskelemalla ensi viikolla olevaan tenttiin, että saisin yhden rästikurssin pois päiväjärjestyksestä. Myös ainejärjestöni hallituksen jäsenenä on pitänyt hoitaa joitain velvollisuuksia.

Vähän aikaa sain kulumaan myös tämän lehmän virkkaamiseen. Se sopii tähän maalaismiljööseen hyvin. Tämänkin ohje on Brigitte Readin Supersuloiset maskotit: näin virkkaat 35 pirteää pikku ystävää -kirjasta. Siitä tuli kivan näköinen, vaikka aloin kesken virkkaamisen olemaan skeptinen kun huomasin, etteivät mittasuhteet täysin täsmää kirjan kuvaan. Lehmän turpa nimittäin näyttää kirjan kuvassa olevan kapeampi vartaloon nähden. Tämä oli kuitenkin helppo ja nopea virkattava ja ajattelin jättää sen asustamaan tänne maalle piristämään muita kävijöitä.

Vieressä kulkee joki, mutta uimaan en ole uskaltanut.

Aktiviteettina ollaan käyty Vierashuoneen löytöeläintalon avoimissa ovissa katselemassa kissoja ja shoppailemassa kissatuotteita. Eilen paistoin lettuja vähän jälkijunassa miehen synttäreiden kunniaksi ja oli kyllä herkkua itse poimittujen vadelmien kanssa! Myös miehen perheenjäseniä ollaan käyty ja käydään moikkaamassa.

Täällä maalla on ihan mukavaa ja rauhallista olla. On pystynyt opiskelemaan tenttiin ilman häiriöitä. Toisaalta tuntuu, että on aivan yksin keskellä ei mitään ja se tuntuu välillä oudolta. Miehen ollessa töissä olen käytännössä jumissa täällä, koska ilman autoa täältä ei pääse "sivistyksen ääreen" oikein mitenkään. Tällä viikolla kuitenkin palaan kotiin ja siellä odottaa arki.

Kirjastosta lainatun amigurumikirjan testiajoa

Koska minulla on nyt lainassa kirjastosta Brigitte Readin kirja Supersuloiset maskotit: näin virkkaat 35 pirteää pikku ystävää, haluan kokeilla mielenkiintoisimpia ohjeita siitä. Lähdin virkkaamaan mursua kirjan ohjeen mukaan. Saatuani ensimmäisen osan valmiiksi en voinut kuin nauraa! Tuon epämääräisen kappaleen pitäisi olla mursun pää/ylävartalo, mutta eihän se voi mitenkään vastata tuota kirjan kuvan mursua. Purin sen ja siirryin toiseen ohjeeseen.

Seuraavaksi kokeiluksi kirjasta valikoitui vesinokkaeläin. Tämä oli nopea tehdä ja se vastaa kirjan kuvaa. Hankalin kohta olivat jalat, mutta nekin onnistuivat, kun ensin oli kerran erehdytty ja purettu. Lopputulos on yksinkertainen mutta silti hieno.

Lisää priden värikirjoa

Lainasin kirjastosta Brigitte Readin kirjoittaman Supersuloiset maskotit: näin virkkaat 35 pirteää pikku ystävää -kirjan. Tämä akaattikotilo veti minua puoleensa, joten valitsin sen ensimmäiseksi kokeiluksi kirjan ohjeista.

Kaveri ehdotti, että virkkaisin jonkin eläimen trans-sukupuolisuuden lipun väreissä. Siihen löytyikin varastoistani sopivan värisiä lankoja, ja nyt tämä kotilo kantaa kuoressaan trans-lipun värejä. Omien havaintojeni mukaan trans-sukupuoliset kohtaavat edelleen paljon syrjintää, vaikka asenteet esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kohtaan ovat parantuneet hiukan. Haluan siis osoittaa tukeani erityisesti trans-sukupuolisille.

Pidän siitä, miltä valmis kotilo kokonaisuutena näyttää, mutta siinä on pieniä epäkohtia. Sen ruumis on suhteessa kuoreen lyhyempi kuin kirjan kuvassa ja silmiin olisi voinut keksiä toisenlaisen ratkaisun. En tehnyt silmiä täysin ohjeen mukaan nytkään, mutta yritin tehdä mahdollisimman vähän muutoksia ohjeeseen. Ihan hauskalta se silti näyttää ja oli kiva virkata vaihteeksi pylväitä.

Sateenkaaripöllö

On jälleen aika toivottaa hyvää pride-kuukautta! Sen kunniaksi virkkasin taas amigurumin pride-lipun väreissä. Haluan tämän pöllön muodossa muistuttaa kaikkia siitä, että meitä ihmisiä on valtavasti erilaisia, ja kaikki ansaitsevat yhtä hyvää ja ennakkoluulotonta kohtelua toisiltaan.

Tällä kertaa oli hankalaa löytää inspiroivaa ohjetta, mutta lopulta löysin ohjeen pieneen pöllöamigurumiin. Se löytyi Little Muggles Amigurumi Designs -sivustolta. Lopputulos on mielestäni ihan ok, mutta jos käytän ohjetta uudestaan, aion tehdä siihen pieniä muutoksia. Siipien virkkaaminen, varsinkin tiuhan värinvaihdon kanssa, oli hirveää näpertämistä. Siipiä kavennetaan loppua kohti jyrkästi, vaikka minusta olisi parempi jos ne olisivat tasapaksut. Se hankaloitti myös siipien kiinnittämistä kehoon järkevän näköisesti.

Minkä eläimen virkkaisin seuraavaksi, ja minkä lipun väreissä? Kuvassa viime vuoden pride-nalle.

Uusi kissakaveri joukon jatkeeksi

Kun aikaa ja lankaa vihdoin löytyi, virkkasin jälleen jo bravuurikseni muodostuneen aminekon. Niiden tekeminen eri väreissä ja eri ilmeillä on vaan niin hauskaa! Niistä saa myös kivoja lahjoja läheisille käyttämällä lahjansaajan lempiväriä, jos sen vain saa selville. Tämä lähtee joululahjaksi anopille. (Shhh!)

Ensimmäistä kertaa kokeilin kirjoa kisulle kulmakarvat ja tälle yksilölle ne sopivat. Sen ilme on minusta suloisempi kuin sen siamilaisella kaverilla, joka näyttää aika ilkikuriselta. Siamilaisen virkkasin muutama vuosi sitten, eli kaiken näköistä olen siis jo kokeillut. Minkälaisen kissan virkkaisin seuraavaksi?

Tunnetusti kissat eivät pidä vedestä, mutta minun tekemäni aminekot pitävät siitä vielä tavallistakin vähemmän. Käytän nimittäin niiden tassuissa ja takapuolessa riisiä tuomassa painoa, joten tassujen kastumisesta ei seuraisi hyvää... Riisin ansiosta ne istuvat tukevammin, mutta välillä on mukavaa myös mennä pitkälleen.

Käytin samaa vanhaa ohjetta, mutta se on siirtynyt uuteen osoitteeseen: https://mite-cafe.com/p/diagram/crochetedCat Hyvää joulun odotusta kaikille!

Ulkoavaruuden sydämelliset otukset

"Ollaanko me noi?" kysyi avomies kun näki uusimman projektini. Vastasin että voitais olla. <3 Vihreän otuksen virkkasin jo kolme vuotta sitten ja se on siitä asti odottanut kaveria. Nyt oli aika tehdä se. Ne on tehty saman brändin erivärisistä langoista ja tismalleen samalla ohjeella, mutta silti ne ovat erikokoiset. En tiedä johtuuko se langasta (vaikka niiden pitäisi olla yhtä paksuja) vai onko käsialani tiukentunut kolmessa vuodessa. Kokoero ei kuitenkaan itseäni haittaa, vaan ne ovat tosi söpöjä yhdessä.

Ohje näihin otuksiin löytyy Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi: Virkkaa omat maskottisi (2010) nimellä Plip ja Plop. Hauska yksityiskohta, joita Bengtssonin ohjeista löytyy, on tällaiset "pallukat", joilla näiden kaverusten varpaat sekä peukalot on tehty. Tosin kirjassa oleva ohje pallukan tekemiseen on vähän epäselvä, ja vaati minulta pientä pähkäilyä ennen kuin pallukka muodostui.

Toinen suloinen yksityiskohta nimenomaan tässä ohjeessa oli tämä sydän. Pitäähän otuksilla olla sydän paikoillaan! Näihin sydännappeihin liittyy hauska taustatarina. Joskus monta vuotta sitten näin leikkipuistossa riekaleiksi revityn vaatteen. Jotkut järjen jättiläiset olivat repineet sen ja jättäneet maahan lojumaan, mutta onneksi pieni osa vaatteesta pääsi silti hyötykäyttöön. Otin nimittäin nämä sydännapit siitä talteen.

Hyvää pride-kuukautta!

Pride-kuukauden kunniaksi virkkasin nallen pride-lipun väreissä. Haluan tuoda tätä tärkeää asiaa esille blogissani, koska haluan osoittaa tukeni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Joku saattaa väittää, että esimerkiksi pride-kulkueeseen osallistumalla ihmiset haluavat vain huomiota toitottamalla, kuinka uniikkeja ovat. Asia ei minusta ole niin. Minusta pride-kulkueen tarkoitus on tuoda esille, miten paljon erilaisia ihmisiä on, ja normalisoida erilaisuutta. Se on tarpeellista, koska kaikkien pitäisi tulla kohdatuksi omana itsenään, eikä yhtenä edustamansa ryhmän jäsenenä, koska erilaisuutta on sekä ryhmien välillä, että niiden sisällä. Jokainen pitäisi siis kohdata samalla tavalla riippumatta heidän sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai mistään muustakaan ominaisuudesta, johon ei voi itse vaikuttaa. Pride-kulkueita tarvitaan niin kauan, että kaikkiin suhtaudutaan tasavertaisesti. Tällaisia ajatuksia minulla heräsi tästä aiheesta.

Minusta tämä nalle näyttää hienolta, vaikka pelkäsin että siitä tulisi liian värikäs. Käytin LoveCrafts-sivustolta löytyvää ilmaista ohjetta, joka on alunperin tarkoitettu pandan virkkaamiseen. Ohjeen suunnittelija on Sayjai Thawornsupacharoen.

Tunteiden ilmaisun jatko-opas + ARVONTA!

Vain kahta ilmettä käyttämällä vuorovaikutus jää aika rajalliseksi ja siksi virkkasin ensimmäiselle mustekalalle kaverin. Se soveltuu tilanteisiin kuten:

Kun ruokalassa on herkkuruokaa

Kun joku sanoo, että koirat on parempia kuin kissat

Kun unohdit sateenvarjon kotiin, mutta ei silti sada

Kun juna on myöhässä

Kun avomies siivoilee pyytämättä

ARVONTA!

Jotta blogille saataisiin lukijoita, ajattelin pitää arvonnan. Osallistujien kesken arvotaan yksi virkattu tunnetilaa vaihtava mustekala, jonka värit ja ilmeet voittaja saa päättää.

Osallistuaksesi sinun täytyy vain:

1. liittyä blogin lukijaksi

2. kommentoida, mitä mustekalat voisivat sanoa (valitse yksi allaolevista kuvista)

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Huomioi seuraavat asiat! Paras kommentti (tuomarina minä) saa yhden extra arvan. Pidetään kommentit hyvän maun rajoissa. Arvonnan voittaja maksaa mahdolliset postikulut mustekalan postituksesta. Osallistumisaikaa on su 4.6.2023 asti. Voittaja ilmoitetaan tämän postauksen kommenteissa. Jos voittajaa ei tavoiteta 11.6. mennessä, arvotaan uusi voittaja.