Ulkoavaruuden sydämelliset otukset

"Ollaanko me noi?" kysyi avomies kun näki uusimman projektini. Vastasin että voitais olla. <3 Vihreän otuksen virkkasin jo kolme vuotta sitten ja se on siitä asti odottanut kaveria. Nyt oli aika tehdä se. Ne on tehty saman brändin erivärisistä langoista ja tismalleen samalla ohjeella, mutta silti ne ovat erikokoiset. En tiedä johtuuko se langasta (vaikka niiden pitäisi olla yhtä paksuja) vai onko käsialani tiukentunut kolmessa vuodessa. Kokoero ei kuitenkaan itseäni haittaa, vaan ne ovat tosi söpöjä yhdessä.

Ohje näihin otuksiin löytyy Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi: Virkkaa omat maskottisi (2010) nimellä Plip ja Plop. Hauska yksityiskohta, joita Bengtssonin ohjeista löytyy, on tällaiset "pallukat", joilla näiden kaverusten varpaat sekä peukalot on tehty. Tosin kirjassa oleva ohje pallukan tekemiseen on vähän epäselvä, ja vaati minulta pientä pähkäilyä ennen kuin pallukka muodostui.

Toinen suloinen yksityiskohta nimenomaan tässä ohjeessa oli tämä sydän. Pitäähän otuksilla olla sydän paikoillaan! Näihin sydännappeihin liittyy hauska taustatarina. Joskus monta vuotta sitten näin leikkipuistossa riekaleiksi revityn vaatteen. Jotkut järjen jättiläiset olivat repineet sen ja jättäneet maahan lojumaan, mutta onneksi pieni osa vaatteesta pääsi silti hyötykäyttöön. Otin nimittäin nämä sydännapit siitä talteen.

Lomailua ja ompelua

Mummi löysi poistomyynnistä verhokangasta tällä ihanalla Vallilan kissakuosilla, jollaista olin miettinyt hankkivani. Sain tätä kangasta sitten synttärilahjaksi (aika paljonkin) etuajassa ja kaupan päälle opastusta niiden ompelemiseen. Kiitos mummi!

Vietin viime viikon mummin mökillä ja juhannuksen vieton lomassa ompelin nämä verhot. Viime kerrasta, kun käytin ompelukonetta, on aikaa, mutta se alkoi sujumaan alkukankeuden jälkeen. Hankalin vaihe oli saumojen taitosten tekeminen, kun piti varmistaa, että se on saman levyinen koko sivun pituudelta.

Tykkään näistä verhoista todella paljon! Nyt makuuhuone näyttää paljon kodikkaammalta. Kissat erottuvat myös verhojen ollessa auki, eli niitä voi ihastella myös päivällä.

Myös oikeat kissat olivat osa mökkiviikkoa. Kuvassa Myrsky tarkistaa, olisiko mökin alla hiiriä.

Hyvää pride-kuukautta!

Pride-kuukauden kunniaksi virkkasin nallen pride-lipun väreissä. Haluan tuoda tätä tärkeää asiaa esille blogissani, koska haluan osoittaa tukeni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Joku saattaa väittää, että esimerkiksi pride-kulkueeseen osallistumalla ihmiset haluavat vain huomiota toitottamalla, kuinka uniikkeja ovat. Asia ei minusta ole niin. Minusta pride-kulkueen tarkoitus on tuoda esille, miten paljon erilaisia ihmisiä on, ja normalisoida erilaisuutta. Se on tarpeellista, koska kaikkien pitäisi tulla kohdatuksi omana itsenään, eikä yhtenä edustamansa ryhmän jäsenenä, koska erilaisuutta on sekä ryhmien välillä, että niiden sisällä. Jokainen pitäisi siis kohdata samalla tavalla riippumatta heidän sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai mistään muustakaan ominaisuudesta, johon ei voi itse vaikuttaa. Pride-kulkueita tarvitaan niin kauan, että kaikkiin suhtaudutaan tasavertaisesti. Tällaisia ajatuksia minulla heräsi tästä aiheesta.

Minusta tämä nalle näyttää hienolta, vaikka pelkäsin että siitä tulisi liian värikäs. Käytin LoveCrafts-sivustolta löytyvää ilmaista ohjetta, joka on alunperin tarkoitettu pandan virkkaamiseen. Ohjeen suunnittelija on Sayjai Thawornsupacharoen.