Varaslähtö syksyyn

Muutama viikko sitten sain isältäni mielenkiintoisen pyynnön: voisinko virkata hänen serkulleen pipon 50v-lahjaksi. Juhlien teemana on 90-luku ja sen innoittamana pipoon piti saada Torspon logo. Otin haasteen vastaan. Olen kerran aikaisemmin alkanut virkkaamaan pipoa, mutta silloin se jäi kesken. Tällä kertaa tuli valmista, eikä pipon virkkaaminen ollutkaan vaikeaa.

Käytin Novitan sivuilta löytyvää ilmaista ohjetta, jonka on suunnitellut Lea Petäjä (linkki ohjeeseen). Jotta saisin varmasti oikean kokoisen pipon, päätin käyttää samaa lankaa kuin ohjeessa oli käytetty, eli Novitan Isoveli-lankaa. Ohjeessa kerrotaan tiheydeksi "13 ks = 10 cm". Virkattuani muutaman testitilkun huomasin, että käsialani todellakin on tiukkaa. Oli pakko valita kaksi milliä suosituskoukkukokoa suurempi, eli 7 mm koukku, jotta pääsin samaan tiheyteen. Silti jouduin varsinkin alussa keskittymään siihen etten tee liian kireää jälkeä.

Logon toteutuksessa pääsin improvisoimaan ja siitä tuli juuri sellainen kuin kuvittelin. Tämä päässä kelpaa varmasti kulkea sitten, kun ilmat taas viilenevät. Paksusta villalangasta virkattu pipo lämmittää syksyllä, mutta talven viimalta se ei suojaa.

Kun menin parvekkeelle kuvaamaan valmista työtä, joku tuli tarkkailemaan minua. En tiedä kenen kissa uskalsi tulla meidän pihalle, jota vartioivat meidän kaksi söpöä ja pientä hurjaa ja vaarallista kissaa.

Opiskelijahaalarien muodonmuutos

 

Viime syksynä aloitin opinnot uudella alalla. Uusi ala tarkoittaa uusia haalareita. Vanhat haalarini (violetit) ovat palvelleet jo vuodesta 2021 lähtien ja olen sen verran kiintynyt niihin, etten halunnut jättää niitä pölyttymään. Niinpä päätin luoda hybridihaalarit. Vapun jälkeen, kun haalarit pääsivät kesälomalle, oli aika aloittaa.

Jotta haalarimerkkejä ei tarvitsisi siirtää, päätin tuoda uutta väriä ylävartaloon. Koska halusin kummankin ainejärjestön logoa näkyviin, sijoitin sauman selän keskiosaan. Logonpuolikkaat sopivat yllättävän hyvin yhteen!

En ole käyttänyt ompelukonetta pitkään aikaan, mutta onnistuin silti haalarien kokoamisessa hyvin. Eikä tämä edes ollut helpoin ensimmäiseksi tauonjälkeiseksi projektiksi. Yhdessä kumppanin kanssa pähkäillen ratkaisimme kaikki vastaantulevat pulmat. Hankaluuksia tuotti esimerkiksi se, että tummanharmaat haalarit ovat vähän isommat, vaikka koko on sama.

Pähkäilyn tuloksena päädyin ratkomaan uusien haalarien kauluksen irti ja jotta homma ei menisi ihan liian monimutkaiseksi, jätin vanhojen haalarien kiinnityssysteemin paikoilleen. Uusista haalareista irrotin vetoketjun ja napitkin ommelten tieltä. Mielestäni se näyttää siistiltä näin.

Yläkropan muokkaukset kertovat alanvaihdosta, mutta lisäksi parisuhteen merkiksi vaihdoimme kumppanin kanssa palaset lahkeistamme. Hänelläkin on tummanharmaat haalarit, joten nyt tuota väriä on vähän joka puolella minun haalareitani. Nämä värit kuitenkin sopivat hyvin yhteen. Olen siis tyytyväinen tekemiini muokkauksiin, vaikka tuntui vähän pahalta leikata palasia irti rakkaista haalareistani. Enää pitää ommella haalarimerkit takaisin lahkeeseen, josta niitä piti irrottaa vaihdon tieltä. Sitten olen valmis ensi syksyn rientoihin.

Valkotakkinen setä

Olen erään harrastejärjestön hallituksessa jo toista vuotta, ja kun hallituskollegat ehdottivat, päätin haastaa itseni virkkaamaan maskottimme Bosa-sedän. Sedälle tunnusomaista on valkoinen takki sekä kypärä, joka peittää sen kasvot. Pohjaksi löysin LoveCrafts-sivustolta ilmaisen Nurse Doll Amigurumi -ohjeen. Valkotakki mikä valkotakki :D Ohjeen tekijä on Lovely Baby Gift. Virkkasin pään, vartalon, kädet ja jalat ohjeen mukaan. Takissa sovelsin. Halusin siitä lyhyemmän ja lisäsin hihat. Visiiriin kehittelin oman ohjeen.

Lopputulokseen olen aika tyytyväinen, mutta jos teen näitä vielä lisää, aion kehittää sitä vielä paremmaksi. Tekisin takista hiukan kapeamman, sillä nyt selkään jää vähän ylimääräistä. Lisäksi hihoista voisi tehdä ohuemmat. Nyt niistä oli pakko tehdä aika leveät, koska muuten sedän kämmenet vaikeuttaisivat pukemista. Tasapaksut kädet voisivat toimia paremmin kuin nuo, joissa kämmen on paksumpi. On se kuitenkin hieno kokeiluversioksi!

Bosa-setä toivottaa kaikille oikein hyvää wappua!

Juhlapäivä

 

Kumppani tilasi sydänamigurumin itselleen jo jonkin aikaa sitten, mutta opiskelukiireiden keskellä en ole ehtinyt virkata. Nyt hänen synttäreidensä kunniaksi varasin sille vihdoin aikaa. Tällaiset sydämet onneksi valmistuvat nopeasti; aikaa kului vain noin 1,5 tuntia. Tästä sydämestä tuli yllättävän iso, koska käytin paksumpaa lankaa. Se ei kuitenkaan haitannut, kumppani tykkäsi siitä ja ripusti sen heti reppuunsa. Ohje on sama Lilleliisin ohje kuin aiemminkin.

Merkkipäivänä myöskään synttärisankarin makunystyröitä ei unohdettu. Yllätysaamupalaksi paistoin riisipiirakoita ja tein munavoita ja päivällä käytiin syömässä siipiä. Paljon onnea rakas! <3

Kesän 2025 hyönteisbongaukset

Vuosittainen hyönteisbongauspostaus on tällä kertaa vähän myöhässä kaiken häslingin takia, mitä tässä on ollut. Uusi opiskeluala on pitänyt kiireisenä ja minulla on luvassa muitakin pieniä elämänmuutoksia.

Kesän ensimmäiset hyönteisbongaukset tein juhannuksena mummin luona Espoossa. Puutarhasta löytyi tällainen pörisijä, joka on ehkä laukkuverhoilijamehiläinen. Mehiläisiä on vaikea tunnistaa edes netin avulla.

Myös tämä surukärpänen löytyi mummin puutarhasta.

Myöhemmin kesällä kuvasin piha-ampiaisen Orivedellä juhlatunnelmissa. Se piti tämän juoman tuoksusta, ja se sopii myös väritykseltään tämän tölkin kanssa täydellisesti yhteen. Lopulta se napattiin ja vietiin kauemmas häiritsemästä juhlijoita.

Loppukesästä kävin Ähtärin eläinpuistossa. Sieltä löytyi kaikenlaisia otuksia, myös tämä ampiaisvieras.

Oulaisissa bongasin marjaluden.

Orientaatioviikolla bongasin tämän kellerväkaapuyökkösen toukan möngertämästä kampuksen pihalta. Raukka vähän pelästyi, kun otin sen käteen. Luuli, että syön sen. Olihan se kieltämättä aika paksun ja mehukkaan näköinen, eli lintu olisi saanut siitä maukkaan aterian. Toivottavasti toukka kuitenkin möngersi turvaan.

Syyskuun puolella erään makean juoman tuoksu houkutti Tampereen keskustassa paikalle tarhamehiläisen. Se päätti käydä uimassakin kyseisessä juomassa, jonka jälkeen sen piti tovi keräillä itseään. XD

"Loppukevennyksenä" meidän kämpästä löytyi sekä riisihäröjä, että ruskoturkiskuoriaisia. Vasemmanpuoleisessa kuvassa riisihärö hengailee korppujauhopaketissa samalla kun sen kaverit rellestivät pitkin kuiva-ainekaappiani mutustamassa muita minun ruokiani. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy aikuinen ruskoturkiskuoriainen ja kaksi toukkaa villalangan pätkän kimpussa. Halusin varmistaa niiden olevan juuri turkiskuoriaisia ja nappasin niitä purkkiin, jonne laitoin erilaisia ateriavaihtoehtoja. Vain villalanka kiinnosti niitä eli olin oikeassa. Toivon, että suorittamani megasiivousoperaatio sai molemmat tuholaiset kaikkoamaan.

Kesäprojekteja

Pitkästä aikaa sain jonkin käsityön valmiiksi. Minulla oli kesän aikana eräs työläs virkkausprojekti, mutta siinä tuli vähän mutkia matkaan ja jätin sen toistaiseksi kesken. Ehkä joskus teen sen valmiiksi ja sitten kerron tänne, mitä siinä kävi. Tämä amigurumi sen sijaan onnistui todella hyvin; se on söpö ja tunnistettava.

Toinen tämän kesän projektini oli paikata aukko sivistyksessäni ja katsoa Star Wars -elokuvat. Katsoin siis episodit I-IX ilmestymisjärjestyksessä. Leffat innostivat minua virkkaamaan lempihahmoni, R2-D2-droidin, jonka virkkaamista olen miettinyt jo pidempäänkin. Näin elokuvat ensimmäistä kertaa vasta nyt, mutta R2-D2:een tykästyin jo lapsena katsellessani, kun pikkuveli pelasi Lego Star Wars -peliä PlayStation 3:lla. Leffojen katsomisen myötä tykästyin myös R2-D2:n aisapariin C-3PO:hon, jonka luonne perustuu pitkälti sen tapaan puhua. Lego-hahmot eivät puhu, joten se ei päässyt oikeuksiinsa pelissä.

Käyttämäni ohje löytyy YouTubesta ToyGurumi-nimiseltä kanavalta (linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=rJ0fwX-ZGU4). Seurasin ohjetta muuten, mutta muokkasin pään värinvaihtoja ja kirjailuja miellyttämään omaa silmääni enemmän. En käyttänyt päässä harmaata lankaa ollenkaan, koska sitä ei ollut varastoissani ja mielestäni amigurumi näyttää hyvältä sinivalkoisena. Uusi asia, jonka ohjeen ansiosta opin, oli ranskalainen solmu (French knot). Sitä käytettiin ohjeessa punaiseen valoon, mutta käytin sitä itse myös pään mustiin yksityiskohtiin, koska minulla ei ole turvasilmiä. Lisäksi jätin kehon alla olevan kolmannen jalan pois, koska sehän on esillä vain droidin liikkuessa. Yllätyin positiivisesti kun huomasin, että tämä amigurumi pystyy seisomaan kahdella jalalla ilman tukea. Kolmas olisi ollut ylimääräinen. Ohjeessa jalat kiinnitettiin siten, että niitä pystyy liikuttelemaan. Kokeilin tuota kiinnitystapaa, mutta en saanut jalkoja omaan makuuni tarpeeksi tiukasti kiinni, joten kiinnitin ne perinteisesti.

May the force be with you.

Lisää sydämiä

Pride-kuukauden kunniaksi virkkasin lisää sydämiä. Bisydän on kaverille ja lisäksi halusin kokeilla, miten sydän toimii kuudella värillä. Se näyttää hyvältä myös 6-värisenä, vaikka aluksi epäilin toimisiko se. Kuvassa se ei kyllä näytä niin hyvältä kuin livenä. Näitä olisi kiva tehdä vaikka myytäväksi, mutta en oikein tiedä, miten kaikki siihen liittyvät säädökset menevät. Sydämet on tuttuun tapaan tehty Lilleliisin ohjeella, johon pääsee tästä linkistä: https://www.lilleliis.com/amigurumi-crochet-freebies/amigurumi-heart-pattern/. Hyvää pride-kuukautta kaikille!