Yksi tekosyy vähemmän olla lähtemättä lenkille

Tänään aloin ihmettelemään miten saan pidettyä kännykän mukana, kun lauantaina pitäisi juosta 10km. Kännyköille on käteviä vyölaukkuja, mutta sen sijaan että olisin kipaissut Prismaan, päätin alkaa improvisoimaan itse. Kännykkävyölaukku valmistuikin nopeasti pikaisen suunnittelun jälkeen.

Päätin hyödyntää kotoa löytyviä tarvikkeita, kuten tätä turhaa avainnauhaa, josta sain vyölaukkuun kiinnityksen. Joskus siis kannattaa säästää turhia asioita. Löytyi myös nappi ja tietysti lankaa. Tällaista lohenväristä on tullut käytettyä vain kerran aiemmin ja se kuluikin sopivasti kokonaan tähän työhön.

Koska virkkuutyöt ovat tosi joustavia, vyöstä tuli vähän liian pitkä. Kun kännykän laittaa pussukkaan, sen paino venyttää vyötä. Pitää lähteä testaamaan, toimiiko se käytössä ollenkaan vai pomppiiko kännykkä liikaa. Mutta hieno siitä ainakin tuli!

Ulkoavaruuden sydämelliset otukset

"Ollaanko me noi?" kysyi avomies kun näki uusimman projektini. Vastasin että voitais olla. <3 Vihreän otuksen virkkasin jo kolme vuotta sitten ja se on siitä asti odottanut kaveria. Nyt oli aika tehdä se. Ne on tehty saman brändin erivärisistä langoista ja tismalleen samalla ohjeella, mutta silti ne ovat erikokoiset. En tiedä johtuuko se langasta (vaikka niiden pitäisi olla yhtä paksuja) vai onko käsialani tiukentunut kolmessa vuodessa. Kokoero ei kuitenkaan itseäni haittaa, vaan ne ovat tosi söpöjä yhdessä.

Ohje näihin otuksiin löytyy Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi: Virkkaa omat maskottisi (2010) nimellä Plip ja Plop. Hauska yksityiskohta, joita Bengtssonin ohjeista löytyy, on tällaiset "pallukat", joilla näiden kaverusten varpaat sekä peukalot on tehty. Tosin kirjassa oleva ohje pallukan tekemiseen on vähän epäselvä, ja vaati minulta pientä pähkäilyä ennen kuin pallukka muodostui.

Toinen suloinen yksityiskohta nimenomaan tässä ohjeessa oli tämä sydän. Pitäähän otuksilla olla sydän paikoillaan! Näihin sydännappeihin liittyy hauska taustatarina. Joskus monta vuotta sitten näin leikkipuistossa riekaleiksi revityn vaatteen. Jotkut järjen jättiläiset olivat repineet sen ja jättäneet maahan lojumaan, mutta onneksi pieni osa vaatteesta pääsi silti hyötykäyttöön. Otin nimittäin nämä sydännapit siitä talteen.

Kierrätetty nappikuulokepussukka

Käytän aina farkkuja ja niiden ainoa huono puoli – jos minulta kysytään – on se, että ne menevät aina liian nopeasti rikki. Siksi oli hyvä, että näin Langan päästä kiinni -blogissa nappikuulokkeita varten ommeltuja pussukoita. Meidän ikivanha ompelukonekin oli juuri sopivasti kaivettu esille, joten päätin pitkästä aikaa kokeilla ompelemista ja käyttää hyödyksi vanhoja farkkuja.

Oikeastaan tätä kyseistä 50-luvun ompelukonetta en ollut koskaan ennen käyttänyt, minkä takia sen kanssa oli "pientä" taistelua ennen kuin homma lähti toimimaan. Vaikeuksia aiheutti myös se, että käytössäni ollut farkkujen vetoketju oli paljon lyhyempi kuin ohjeessa suositeltiin. Siksi pussukasta tuli paljon pienempi kuin piti. Kuulokkeet kuitenkin mahtuvat sinne, mikä on pääasia.

Lyhyen vetoketjun ja muiden vaikeuksien takia pussukka meni enemmän pieleen kuin odotin. Se ei todellakaan ole pyöreä, mutta se tekee siitä suloisen ja omalaatuisen. Käytin samaa ohjetta kuin Langan päästä kiinni -blogin Tiia ja myös minä muutin sitä vähän. Linkki ohjeeseen.