Tunteiden ilmaisun jatko-opas + ARVONTA!

Vain kahta ilmettä käyttämällä vuorovaikutus jää aika rajalliseksi ja siksi virkkasin ensimmäiselle mustekalalle kaverin. Se soveltuu tilanteisiin kuten:

Kun ruokalassa on herkkuruokaa

Kun joku sanoo, että koirat on parempia kuin kissat

Kun unohdit sateenvarjon kotiin, mutta ei silti sada

Kun juna on myöhässä

Kun avomies siivoilee pyytämättä

ARVONTA!

Jotta blogille saataisiin lukijoita, ajattelin pitää arvonnan. Osallistujien kesken arvotaan yksi virkattu tunnetilaa vaihtava mustekala, jonka värit ja ilmeet voittaja saa päättää.

Osallistuaksesi sinun täytyy vain:

1. liittyä blogin lukijaksi

2. kommentoida, mitä mustekalat voisivat sanoa (valitse yksi allaolevista kuvista)

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Huomioi seuraavat asiat! Paras kommentti (tuomarina minä) saa yhden extra arvan. Pidetään kommentit hyvän maun rajoissa. Arvonnan voittaja maksaa mahdolliset postikulut mustekalan postituksesta. Osallistumisaikaa on su 4.6.2023 asti. Voittaja ilmoitetaan tämän postauksen kommenteissa. Jos voittajaa ei tavoiteta 11.6. mennessä, arvotaan uusi voittaja.

Tunteiden ilmaiseminen on joskus hankalaa...

 ...mutta ei enää! Tässä esimerkkejä tavallisiin tilanteisiin:

Kun saat uuden virkkausprojektin valmiiksi ja lopputulos ylittää odotukset.

Kun ulkona sataa.

Kun otit salaa yhden kalapuikon liikaa.

Kun kaapissa odottanut leipä onkin ehtinyt homehtua.

Kun avomies tulee kaupasta irtokarkkipussin kanssa.

Kun huomaat ettet tunne bileistä ketään.

Kun kaverisi sitten ilmaantuu bileisiin.

Tähän hulvattomaan tunnetilaa vaihtavaan mustekalaan löysin ohjeen LoveCrafts-sivustolta, josta sen sai ladattua ilmaiseksi. Ohjeen tekijä on Dalai Lana.

Lämmikettä karvakavereille

Aiemmin virkkaamistani Converse-tossuista yli jääneet langat menivät hyvään tarkoitukseen. Osallistuin ainejärjestöni hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa tehtiin jämälangoista tossuja lahjoitettavaksi eläinlääkäriasemalle. Nukutuksessa eläinten ääreisverenkierto heikkenee, jonka takia niiden tassut viilenevät. Näiden tossujen avulla kissojen ja koirien tassut pysyvät lämpiminä myös nukutuksessa. :3

Tossuihin ei annettu ohjetta (paitsi tietysti kutomisohjeet, virkkaajia syrjittiin kuten aina), joten keksin ohjeen omasta päästä. Siksi niistä tuli vähän kökön näköiset, mutta toivon että ne sopivat edes jonkin elukan jalkojen lämmittimiksi. Ulkonäöllähän ei pitäisi olla väliä, koska niitä pitävät a. eläimet, joilla b. on taju kankaalla. :D Oli kuitenkin mukavaa saada nämä langat hyötykäyttöön, ja tossujen virkkaaminen oli hyvää ajanvietettä luennoilla.

Lahja pikkuiselle

Kun kuulin, että tuttuni saa vauvan, halusin virkata vauvalle jotakin. Itselläni ei ole vauvoista kokemusta, mutta olettaisin vauvojen pitävän tällaisesta pupusta, jonka ohjeen löysin Janitan kätösistä -blogista. Ohjeesta poiketen jätin virkkaamatta pupulle kädet, koska uniriepu toimii mielestäni ilman niitäkin. Pupu onnistui ulkonäöllisesti ehkäpä jopa paremmin kuin odotin, ja toivon että sen käytettävyyskin vastaa vaatimuksia. Kiinnitin osat tiukasti toisiinsa ja uskoisin että se kestää kovakouraistakin käsittelyä vauvalta.

Pupun riepuosuus toimisi tällaisenäänkin hyvin pienenä sisustuselementtinä! Oli mielenkiintoista kokeilla virkata tällaista pitsityylistä(?), koska en ole ennen kokeillut. Virkkaustöissäni on yleensä käytetty pääsääntöisesti kiinteitä silmukoita, mutta tämä tähti koostuu suurimmaksi osaksi pylväistä. Uutta oli myös se, että uutta silmukkaa ei aina virkattu edellisen kerroksen tiettyyn silmukkaan, vaan sakaroiden kärjissä silmukoita tehtiin ketjusilmukkaketjuun. Ohjetta oli aluksi hankala tulkita, mutta pian virkkaus lähti sujumaan. Voisin siis virkata jotain tämän tyylistä joskus toistekin.

Vuosien takainen vihollinen

Virkkasin vuosia sitten Converse-tyyppiset tossut YouTubesta löytämäni ohjeen avulla, mutta niistä tuli itselleni ihan liian isot ja motivaatio lopahti. Niistä puuttuu vieläkin yksi pieni yksityiskohta ja siksi ne lojuvat keskeneräisten kasassa. Isäni ei kuitenkaan ole unohtanut tätä projektiani, koska tossut olivat hänestä "makeet". Tätä nykyä hän on kihloissa henkilön kanssa, joka käyttää kesäisin enemmän Converseja kuin mitään muita kenkiä. Niinpä isäni päätti tilata minulta tällaiset tossut synttärilahjaksi kihlatulleen. Kävimme ostamassa villasukkiin tarkoitettua lankaa ja salainen projekti alkoi.

Tällä kertaa sain projektin valmiiksi! Käytin samaa ohjetta kuin aiemminkin, se löytyy suomeksi Mi Co -nimiseltä YouTube-kanavalta. Pääosin tein ohjeen mukaan, mutta välillä muuntelin sitä, koska olisin itse tehnyt toisin jotkin asiat. Pohjassa jouduin improvisoimaan eniten, koska videolla tossuista tehdään isompaa kokoa kuin mitä itse olin tekemässä.

Lopputulos on mielestäni kivan näköinen, vaikkakin vähän vinksahtanut. (Ehkä luomus tulee luojaansa?) Jalassa ne varmasti näyttävät paremmilta. Tosin joudun vielä elämään jännityksessä, koska vasta muutaman päivän kuluttua saan tietää mahtuvatko ne lahjansaajan jalkaan. Sovittaa ei tekovaiheessa tietenkään voinut, koska se pilaisi yllätyksen. Nyt jännittämään!

Veikeä synttärilahja kaverille

Mikä olisikaan kaverille parempi synttärilahja kuin amineko hänen lempivärissään!? Itsetehdyt lahjat ovat parhaita, ja vielä parempia silloin, kun niissä näkyy lahjansaajan mieltymykset. Hän nimittäin pitää kissoista, ja kuten kävi jo ilmi, keltaisesta.

Nämä ovat niin veikeän näköisiä, että rakastan kuvata niitä yhdessä eri asennoilla leikitellen! Violetin tein itselleni joitain vuosia sitten ja se on edelleen suloinen yksityiskohta sisustuksessani. Se on saanut kaulaansa nauhan, joka on muistona eräästä tapahtumasta. Toivon, että ystävänikin saa omasta kissamaskotistaan iloa pitkäksi aikaa koristeena, kaverina, joka ei kerro salaisuuksia eteenpäin sekä muistona minusta, kun nykyisin asumme kauempana toisistamme.

Eri värien ja ilmeiden avulla aminekoista saa niin omanlaisiaan, etten varmaan kyllästy niiden virkkaamiseen ikinä. XD Tässä vielä linkki ohjeeseen, jota käytän: https://www.ravelry.com/patterns/library/amineko-crocheted-cat

Kesän kuvakollaasi

 

Ajattelin laittaa tänne blogiin muutamia kuvia, joita on kesän aikana tullut otettua puhelimen kameralla omasta mielestäni hienoista tai kiinnostavista asioista. Ensimmäisenä on kesän alussa otettu kuva punertavasta täysikuusta. Silloin kuu myös näytti tavallista suuremmalta, vaikkei se oikein kuvassa näy.

Kajakkiretkellä Tammisaaren saaristossa näin paljon joutsenia, harmaahaikaroita ja muita vesilintuja. Kuvassa on kyhmyjoutsen.

Mökin rappusilla pistäytyi monenvärisiä sudenkorentoja; keltamusta päätyi kuvaan.

Kesälomalla unirytmi kärsi hiukan, mutta ainakin aamuyöllä sai ihailla pian nousevan auringon kajoa. Tätä kuvaa ottaessa kuunsirppi oli asettunut kauniisti oranssille taivaalle ja kuvan reunassa näkyvä risti tekee sommittelusta täydellisen.

Tällainen jättiläistoukka tuli vastaan Sipoonkorven luontopolulla. Minkähänlainen siitä mahtaa aikuisena tulla?