Kesän 2024 hyönteisbongaukset

Toukokuussa näin kesän ensimmäisen leppiksen, eli seitsenpistepirkon, paistattelemassa pyöräni rungolla. Siirtäessäni sitä takaisin nurmikolle se tarrasi käteeni ja eritti oranssia haisevaa nestettä. Se olisi ilmeisesti halunnut lähteä mukanani kotiin. Wikipedian mukaan tämä neste sisältää myrkkyjä, kuten kokkinelliinia ja prekokkinelliinia.

Kesäkuussa Oulaisissa paarmat pörräsivät kimpussa jatkuvasti. Kun tämä pihasokkopaarma laskeutui jalalleni, huomasin, että sehän on tosi hienon näköinen. Ärsyttäviä ne silti ovat, kun eivät jättäneet rauhaan.

Samalla kesäkuun Oulaisten reissulla iltakävelyllä huomasin koivun lehdellä tämän lepänkäärökärsäkkään. Avomiestä huvitti, kun pysähdyin kuvaamaan sitä.

Heinäkuussa Hangossa nappasin kuvan tästä kaaliperhosesta. Niitä lenteli paljonkin Tulliniemen luontopolulla, joka käytiin perheen kanssa kävelemässä. Polku vie aina manner-Suomen eteläisimpään pisteeseen saakka.

Samalla luontopolulla löysin evästauolla kalliolta tämän tarhasiiran. Se ei itse asiassa ole hyönteinen, vaan kuuluu äyriäisiin, mutta otetaan se silti mukaan tähän postaukseen. Siiroja on hauska pitää kädessä.

Hangossa kuvasin myös tämän heinäsirkan, joka on ehkä ketoheinäsirkka. Se tykkäsi hypellä kallioilla, kuten minä ja veljeni kumppaneineen.

Elokuussa oltiin taas Oulaisissa miehen kanssa. Tällainen keltanilkkahelosurri löytyi pihalta. Kirjoitin reissusta kokonaisen postauksenkin (edellinen postaus).

Kylpyläsaaren uimarannalla Haapavedellä vipelsi vesimittareita. Tämä on ehkä ruskovesimittari. Niiden seuraksi veteen pulahti mies, mutta minä en, koska ilta oli jo viilennyt.

Viimeinen kuva on myös Oulaisista, mettä keräävä kimalainen. En lähde arvaamaan sen tarkkaa lajia. Tunnistin muut hyönteiset vertailemalla ottamaani kuvaa netistä löytyviin kuviin, mutta samannäköisiä kimalaislajeja oli liikaa.

Lehmuli ja maalaiselämää

Viimeiset pari viikkoa olen viettänyt Pohjois-Pohjanmaalla avomieheni kanssa. Toiset ovat ottaneet rennosti (minä) ja toiset tehneet töitä (mies). Tai olin minä yhtenä päivänä mukana, mutta totesin taas, ettei metsätyöt ole minulle. Aikaa olen kuluttanut mm. kirjaa lukemalla ja opiskelemalla ensi viikolla olevaan tenttiin, että saisin yhden rästikurssin pois päiväjärjestyksestä. Myös ainejärjestöni hallituksen jäsenenä on pitänyt hoitaa joitain velvollisuuksia.

Vähän aikaa sain kulumaan myös tämän lehmän virkkaamiseen. Se sopii tähän maalaismiljööseen hyvin. Tämänkin ohje on Brigitte Readin Supersuloiset maskotit: näin virkkaat 35 pirteää pikku ystävää -kirjasta. Siitä tuli kivan näköinen, vaikka aloin kesken virkkaamisen olemaan skeptinen kun huomasin, etteivät mittasuhteet täysin täsmää kirjan kuvaan. Lehmän turpa nimittäin näyttää kirjan kuvassa olevan kapeampi vartaloon nähden. Tämä oli kuitenkin helppo ja nopea virkattava ja ajattelin jättää sen asustamaan tänne maalle piristämään muita kävijöitä.

Vieressä kulkee joki, mutta uimaan en ole uskaltanut.

Aktiviteettina ollaan käyty Vierashuoneen löytöeläintalon avoimissa ovissa katselemassa kissoja ja shoppailemassa kissatuotteita. Eilen paistoin lettuja vähän jälkijunassa miehen synttäreiden kunniaksi ja oli kyllä herkkua itse poimittujen vadelmien kanssa! Myös miehen perheenjäseniä ollaan käyty ja käydään moikkaamassa.

Täällä maalla on ihan mukavaa ja rauhallista olla. On pystynyt opiskelemaan tenttiin ilman häiriöitä. Toisaalta tuntuu, että on aivan yksin keskellä ei mitään ja se tuntuu välillä oudolta. Miehen ollessa töissä olen käytännössä jumissa täällä, koska ilman autoa täältä ei pääse "sivistyksen ääreen" oikein mitenkään. Tällä viikolla kuitenkin palaan kotiin ja siellä odottaa arki.

Kirjastosta lainatun amigurumikirjan testiajoa

Koska minulla on nyt lainassa kirjastosta Brigitte Readin kirja Supersuloiset maskotit: näin virkkaat 35 pirteää pikku ystävää, haluan kokeilla mielenkiintoisimpia ohjeita siitä. Lähdin virkkaamaan mursua kirjan ohjeen mukaan. Saatuani ensimmäisen osan valmiiksi en voinut kuin nauraa! Tuon epämääräisen kappaleen pitäisi olla mursun pää/ylävartalo, mutta eihän se voi mitenkään vastata tuota kirjan kuvan mursua. Purin sen ja siirryin toiseen ohjeeseen.

Seuraavaksi kokeiluksi kirjasta valikoitui vesinokkaeläin. Tämä oli nopea tehdä ja se vastaa kirjan kuvaa. Hankalin kohta olivat jalat, mutta nekin onnistuivat, kun ensin oli kerran erehdytty ja purettu. Lopputulos on yksinkertainen mutta silti hieno.

Lisää priden värikirjoa

Lainasin kirjastosta Brigitte Readin kirjoittaman Supersuloiset maskotit: näin virkkaat 35 pirteää pikku ystävää -kirjan. Tämä akaattikotilo veti minua puoleensa, joten valitsin sen ensimmäiseksi kokeiluksi kirjan ohjeista.

Kaveri ehdotti, että virkkaisin jonkin eläimen trans-sukupuolisuuden lipun väreissä. Siihen löytyikin varastoistani sopivan värisiä lankoja, ja nyt tämä kotilo kantaa kuoressaan trans-lipun värejä. Omien havaintojeni mukaan trans-sukupuoliset kohtaavat edelleen paljon syrjintää, vaikka asenteet esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kohtaan ovat parantuneet hiukan. Haluan siis osoittaa tukeani erityisesti trans-sukupuolisille.

Pidän siitä, miltä valmis kotilo kokonaisuutena näyttää, mutta siinä on pieniä epäkohtia. Sen ruumis on suhteessa kuoreen lyhyempi kuin kirjan kuvassa ja silmiin olisi voinut keksiä toisenlaisen ratkaisun. En tehnyt silmiä täysin ohjeen mukaan nytkään, mutta yritin tehdä mahdollisimman vähän muutoksia ohjeeseen. Ihan hauskalta se silti näyttää ja oli kiva virkata vaihteeksi pylväitä.

Sateenkaaripöllö

On jälleen aika toivottaa hyvää pride-kuukautta! Sen kunniaksi virkkasin taas amigurumin pride-lipun väreissä. Haluan tämän pöllön muodossa muistuttaa kaikkia siitä, että meitä ihmisiä on valtavasti erilaisia, ja kaikki ansaitsevat yhtä hyvää ja ennakkoluulotonta kohtelua toisiltaan.

Tällä kertaa oli hankalaa löytää inspiroivaa ohjetta, mutta lopulta löysin ohjeen pieneen pöllöamigurumiin. Se löytyi Little Muggles Amigurumi Designs -sivustolta. Lopputulos on mielestäni ihan ok, mutta jos käytän ohjetta uudestaan, aion tehdä siihen pieniä muutoksia. Siipien virkkaaminen, varsinkin tiuhan värinvaihdon kanssa, oli hirveää näpertämistä. Siipiä kavennetaan loppua kohti jyrkästi, vaikka minusta olisi parempi jos ne olisivat tasapaksut. Se hankaloitti myös siipien kiinnittämistä kehoon järkevän näköisesti.

Minkä eläimen virkkaisin seuraavaksi, ja minkä lipun väreissä? Kuvassa viime vuoden pride-nalle.

Yksi tekosyy vähemmän olla lähtemättä lenkille

Tänään aloin ihmettelemään miten saan pidettyä kännykän mukana, kun lauantaina pitäisi juosta 10km. Kännyköille on käteviä vyölaukkuja, mutta sen sijaan että olisin kipaissut Prismaan, päätin alkaa improvisoimaan itse. Kännykkävyölaukku valmistuikin nopeasti pikaisen suunnittelun jälkeen.

Päätin hyödyntää kotoa löytyviä tarvikkeita, kuten tätä turhaa avainnauhaa, josta sain vyölaukkuun kiinnityksen. Joskus siis kannattaa säästää turhia asioita. Löytyi myös nappi ja tietysti lankaa. Tällaista lohenväristä on tullut käytettyä vain kerran aiemmin ja se kuluikin sopivasti kokonaan tähän työhön.

Koska virkkuutyöt ovat tosi joustavia, vyöstä tuli vähän liian pitkä. Kun kännykän laittaa pussukkaan, sen paino venyttää vyötä. Pitää lähteä testaamaan, toimiiko se käytössä ollenkaan vai pomppiiko kännykkä liikaa. Mutta hieno siitä ainakin tuli!

Uusi kissakaveri joukon jatkeeksi

Kun aikaa ja lankaa vihdoin löytyi, virkkasin jälleen jo bravuurikseni muodostuneen aminekon. Niiden tekeminen eri väreissä ja eri ilmeillä on vaan niin hauskaa! Niistä saa myös kivoja lahjoja läheisille käyttämällä lahjansaajan lempiväriä, jos sen vain saa selville. Tämä lähtee joululahjaksi anopille. (Shhh!)

Ensimmäistä kertaa kokeilin kirjoa kisulle kulmakarvat ja tälle yksilölle ne sopivat. Sen ilme on minusta suloisempi kuin sen siamilaisella kaverilla, joka näyttää aika ilkikuriselta. Siamilaisen virkkasin muutama vuosi sitten, eli kaiken näköistä olen siis jo kokeillut. Minkälaisen kissan virkkaisin seuraavaksi?

Tunnetusti kissat eivät pidä vedestä, mutta minun tekemäni aminekot pitävät siitä vielä tavallistakin vähemmän. Käytän nimittäin niiden tassuissa ja takapuolessa riisiä tuomassa painoa, joten tassujen kastumisesta ei seuraisi hyvää... Riisin ansiosta ne istuvat tukevammin, mutta välillä on mukavaa myös mennä pitkälleen.

Käytin samaa vanhaa ohjetta, mutta se on siirtynyt uuteen osoitteeseen: https://mite-cafe.com/p/diagram/crochetedCat Hyvää joulun odotusta kaikille!