Hyvää tekemässä

Teekkarijaosto ja Taide- ja tekstiilikerho TAHRA järjestävät turvalonkerotempauksen, jossa tehdään ja lahjoitetaan TAYS:lle turvalonkeroita keskosille sekä muita käsitöitä keskosille, muistisairaille ja sytostaattihoidossa oleville. Nyt sain viimeinkin hyvän syyn kokeilla virkata näitä turvalonkero-otuksia, mitä olen aina välillä miettinyt. Näiden virkkaaminen oli nopeaa ja niihin sai kulumaan vähän jämälankojakin. Mukavaa virkata, kun tietää että työ tulee tarpeeseen.

Virkkasin mustekalojen vartalot ohuemmalla koukulla (3 mm) kuin mitä tuohon lankaan yleensä käytän. Tavoitteena oli tehdä tiukkaa jälkeä, jotta vauva ei varmasti saa silmukoiden välistä vanua suuhunsa. Mustekaloista tulikin todella jämäköitä, koska käsialani on muutenkin aika tiukkaa. Silmiin käytin normaalin paksuista koukkua (4 mm) ja säikähdin ensin, että niistä tuli liian isot, mutta nyt lopputulosta katsoessa mustekaloista tulikin tosi söpöt suurine silmineen. Käytin marttojen ohjetta (linkki: https://vuosaarimartat.marttayhdistys.fi/@Bin/206818/Turvalonkerot.pdf).

Sain taas huomata kuinka paha perfektionisti olen. Purin yhden kokonaisen lonkeron (jonka virkkaaminen on hitaampaa kuin luulisi), koska huomasin että olin tehnyt tätä lonkeroa ennen kiinteän silmukan piilosilmukan sijaan. Sitä ei olisi huomannut kukaan, ei varsinkaan se keskonen joka sillä joskus leikkii, mutta en voinut jättää tuota pientä "virhettä" siihen. XD

Paljastava sydänamigurumi

Tällä kertaa toteutin amigurumin, joka paljastaa oman identiteettini, eli kantaa biseksuaalisuuden lipun värejä. Halusin virkata sellaisen amigurumin, joka on tarpeeksi pieni laitettavaksi roikkumaan esimerkiksi reppuun tai haalareihin. Tämä sydän olikin supernopea ja -helppo tehdä, eli näitä olisi kiva tehdä lisääkin. Ohjeen löysin lilleliis-sivustolta, jossa se on saatavilla ilmaiseksi (linkki ohjeeseen: https://www.lilleliis.com/amigurumi-crochet-freebies/amigurumi-heart-pattern/). Ripustuslenkin lisäsin omasta päästäni.

Poikkesin tänään lankakaupassa etsimässä sopivan värisiä lankoja. Harmikseni pistin merkille, että tarjolla on aika rajallisesti kirkkaan sävyisiä lankoja. Sopivaa lankaa ei löytynyt oikeassa violetin sävyssä, mutta päädyin silti ostamaan kolme lankakerää: sinistä, pinkkiä ja violettia. Kotona lankavarastoja tutkailtuani päätin kuitenkin käyttää sieltä löytynyttä violettia, joka on täydellisen sävyinen, mutta hieman pinkkiä ja sinistä lankaa ohuempaa. Se näyttää silti toimivan sydämessä hyvin. Karbiinihaan, jolla sydämen saa ripustettua, nappasin käyttämättömäksi jääneestä heijastimesta - rahaa säästyi ja haalle tuli käyttöä.

Spill the tea

Joulukiireiden ja uuden lukukauden välissä ehdin väsätä yhden amigurumin. Jo monta kuukautta sitten bongasin Grace and Yarn -blogista ohjeen virkattuun kaakaomukilliseen ja kekseihin. Halusin itse virkata mieluummin teemukillisen, koska saan siitä kivan lahjan teenjuojalle. Jos ehdin, haluaisin virkata tälle myös kaverin. Sitten saisin niistä söpön lahjan pariskunnalle.

Tuo teepussin lappunen piti itse improvisoida, mutta muilta osin seurasin ohjetta. Itse kehittämäni lappusen ohje itselle muistiin ja muidenkin hyödynnettäväksi:

Lappunen kannattaa virkata ohuesta langasta (langan suositeltu koukkukoko 2-3 mm)

1. 5 kjs

2. virkkaa takaisinpäin aloittaen toisesta silmukasta koukusta laskien 4 ks, 1 kjs, käännä työ

3.-5. 4 ks, 1 kjs, käännä työ

6. 2 ks, 3 kjs, kerroksen kahteen viimeiseen silmukkaan kumpaankin 1 ks

Lopuksi virkkaa kiinteitä silmukoita koko kappaleen ympäri. Ketjusilmukkalenkin kohdalla laita koukku lenkin läpi, ei yksittäisten silmukoiden, ja tee lenkkiin yht. 4 ks. Päättele ja piilota langanpäät. Virkkaa samanpaksuisesta langasta sopivanpituinen ketjusilmukkaketju naruksi ja kiinnitä osat toisiinsa.

Tämä oli nopea virkattava ja helppo kasattava. Tykkään lopputuloksesta, vaikka yläosa vähän pullisteleekin ulospäin. Syynä taitaa olla se, että oranssi lanka oli vähän paksumpaa kuin vaalea, vaikka samaa merkkiä ne ovat ja ilmoitettu paksuus on niissä sama. Pullistelua hillitsee se, että mukin pohjan ja nesteen pinnan keskikohdat yhdistetään langanpätkällä.

Leikin tunteilla

En olisi uskonut että sanon ikinä näin, mutta tunteilla leikkiminen on hauskaa! Odottelin pitkään uutta inspiraatiota virkata taas tunnetilojen välillä vaihteleva mustekala ja kun se tuli, piti vielä odottaa, että virkkaamiselle on aikaa. Nyt uusi mustekala kuitenkin on valmis! Tämä mustekala voisi korvata Tinderissä oikealle ja vasemmalle swaippailut; jokaisen ihmisen kohdalla voisi näyttää vain jompaakumpaa tämän mustekalan olemusta, eikä mikään jäisi epäselväksi.

Halusin nyt kokeilla jotain vähän erikoisempia ilmeitä kuin aiempien mustekalojen kohdalla. Hain takaa inhoa/huonovointisuutta, mutta naamasta ei tullut ihan sellainen kuin kuvittelin. Hankalaa olisi tällä tekniikalla kuitenkaan päästä parempaankaan lopputulokseen, eli olen tyytyväinen. Ihastunut naama onnistui oikein hyvin.

Koko mustekalapoppoo iloisena, kun vihdoin tuli kunnolla lunta.

Ohje näihin veitikoihin on Dalai Lanan tekemä ja se löytyy ilmaiseksi lovecrafts.com-sivustolta. Ohje on saatavilla englanniksi ja espanjaksi, mutta sitä on yksinkertaisuutensa ansiosta helppoa seurata, vaikka olisi tottunut käyttämään vain suomenkielisiä ohjeita.

Tässä taas negistellään kylmien ilmojen mukanaan tuoman flunssaepidemian takia. 

Sanoinhan, että tunteilla leikkiminen on hauskaa! Mitä enemmän mustekaloja on, sitä hauskemmalta ne näyttävät yhdessä. Oli kiva päästä leikittelemään ideoilla ja kokeilla tehdä taas erilainen versio. Mitkä tunteet seuraavaksi?

Kesän 2024 hyönteisbongaukset

Toukokuussa näin kesän ensimmäisen leppiksen, eli seitsenpistepirkon, paistattelemassa pyöräni rungolla. Siirtäessäni sitä takaisin nurmikolle se tarrasi käteeni ja eritti oranssia haisevaa nestettä. Se olisi ilmeisesti halunnut lähteä mukanani kotiin. Wikipedian mukaan tämä neste sisältää myrkkyjä, kuten kokkinelliinia ja prekokkinelliinia.

Kesäkuussa Oulaisissa paarmat pörräsivät kimpussa jatkuvasti. Kun tämä pihasokkopaarma laskeutui jalalleni, huomasin, että sehän on tosi hienon näköinen. Ärsyttäviä ne silti ovat, kun eivät jättäneet rauhaan.

Samalla kesäkuun Oulaisten reissulla iltakävelyllä huomasin koivun lehdellä tämän lepänkäärökärsäkkään. Avomiestä huvitti, kun pysähdyin kuvaamaan sitä.

Heinäkuussa Hangossa nappasin kuvan tästä kaaliperhosesta. Niitä lenteli paljonkin Tulliniemen luontopolulla, joka käytiin perheen kanssa kävelemässä. Polku vie aina manner-Suomen eteläisimpään pisteeseen saakka.

Samalla luontopolulla löysin evästauolla kalliolta tämän tarhasiiran. Se ei itse asiassa ole hyönteinen, vaan kuuluu äyriäisiin, mutta otetaan se silti mukaan tähän postaukseen. Siiroja on hauska pitää kädessä.

Hangossa kuvasin myös tämän heinäsirkan, joka on ehkä ketoheinäsirkka. Se tykkäsi hypellä kallioilla, kuten minä ja veljeni kumppaneineen.

Elokuussa oltiin taas Oulaisissa miehen kanssa. Tällainen keltanilkkahelosurri löytyi pihalta. Kirjoitin reissusta kokonaisen postauksenkin (edellinen postaus).

Kylpyläsaaren uimarannalla Haapavedellä vipelsi vesimittareita. Tämä on ehkä ruskovesimittari. Niiden seuraksi veteen pulahti mies, mutta minä en, koska ilta oli jo viilennyt.

Viimeinen kuva on myös Oulaisista, mettä keräävä kimalainen. En lähde arvaamaan sen tarkkaa lajia. Tunnistin muut hyönteiset vertailemalla ottamaani kuvaa netistä löytyviin kuviin, mutta samannäköisiä kimalaislajeja oli liikaa.

Lehmuli ja maalaiselämää

Viimeiset pari viikkoa olen viettänyt Pohjois-Pohjanmaalla avomieheni kanssa. Toiset ovat ottaneet rennosti (minä) ja toiset tehneet töitä (mies). Tai olin minä yhtenä päivänä mukana, mutta totesin taas, ettei metsätyöt ole minulle. Aikaa olen kuluttanut mm. kirjaa lukemalla ja opiskelemalla ensi viikolla olevaan tenttiin, että saisin yhden rästikurssin pois päiväjärjestyksestä. Myös ainejärjestöni hallituksen jäsenenä on pitänyt hoitaa joitain velvollisuuksia.

Vähän aikaa sain kulumaan myös tämän lehmän virkkaamiseen. Se sopii tähän maalaismiljööseen hyvin. Tämänkin ohje on Brigitte Readin Supersuloiset maskotit: näin virkkaat 35 pirteää pikku ystävää -kirjasta. Siitä tuli kivan näköinen, vaikka aloin kesken virkkaamisen olemaan skeptinen kun huomasin, etteivät mittasuhteet täysin täsmää kirjan kuvaan. Lehmän turpa nimittäin näyttää kirjan kuvassa olevan kapeampi vartaloon nähden. Tämä oli kuitenkin helppo ja nopea virkattava ja ajattelin jättää sen asustamaan tänne maalle piristämään muita kävijöitä.

Vieressä kulkee joki, mutta uimaan en ole uskaltanut.

Aktiviteettina ollaan käyty Vierashuoneen löytöeläintalon avoimissa ovissa katselemassa kissoja ja shoppailemassa kissatuotteita. Eilen paistoin lettuja vähän jälkijunassa miehen synttäreiden kunniaksi ja oli kyllä herkkua itse poimittujen vadelmien kanssa! Myös miehen perheenjäseniä ollaan käyty ja käydään moikkaamassa.

Täällä maalla on ihan mukavaa ja rauhallista olla. On pystynyt opiskelemaan tenttiin ilman häiriöitä. Toisaalta tuntuu, että on aivan yksin keskellä ei mitään ja se tuntuu välillä oudolta. Miehen ollessa töissä olen käytännössä jumissa täällä, koska ilman autoa täältä ei pääse "sivistyksen ääreen" oikein mitenkään. Tällä viikolla kuitenkin palaan kotiin ja siellä odottaa arki.

Kirjastosta lainatun amigurumikirjan testiajoa

Koska minulla on nyt lainassa kirjastosta Brigitte Readin kirja Supersuloiset maskotit: näin virkkaat 35 pirteää pikku ystävää, haluan kokeilla mielenkiintoisimpia ohjeita siitä. Lähdin virkkaamaan mursua kirjan ohjeen mukaan. Saatuani ensimmäisen osan valmiiksi en voinut kuin nauraa! Tuon epämääräisen kappaleen pitäisi olla mursun pää/ylävartalo, mutta eihän se voi mitenkään vastata tuota kirjan kuvan mursua. Purin sen ja siirryin toiseen ohjeeseen.

Seuraavaksi kokeiluksi kirjasta valikoitui vesinokkaeläin. Tämä oli nopea tehdä ja se vastaa kirjan kuvaa. Hankalin kohta olivat jalat, mutta nekin onnistuivat, kun ensin oli kerran erehdytty ja purettu. Lopputulos on yksinkertainen mutta silti hieno.