Uusi kissakaveri joukon jatkeeksi

Kun aikaa ja lankaa vihdoin löytyi, virkkasin jälleen jo bravuurikseni muodostuneen aminekon. Niiden tekeminen eri väreissä ja eri ilmeillä on vaan niin hauskaa! Niistä saa myös kivoja lahjoja läheisille käyttämällä lahjansaajan lempiväriä, jos sen vain saa selville. Tämä lähtee joululahjaksi anopille. (Shhh!)

Ensimmäistä kertaa kokeilin kirjoa kisulle kulmakarvat ja tälle yksilölle ne sopivat. Sen ilme on minusta suloisempi kuin sen siamilaisella kaverilla, joka näyttää aika ilkikuriselta. Siamilaisen virkkasin muutama vuosi sitten, eli kaiken näköistä olen siis jo kokeillut. Minkälaisen kissan virkkaisin seuraavaksi?

Tunnetusti kissat eivät pidä vedestä, mutta minun tekemäni aminekot pitävät siitä vielä tavallistakin vähemmän. Käytän nimittäin niiden tassuissa ja takapuolessa riisiä tuomassa painoa, joten tassujen kastumisesta ei seuraisi hyvää... Riisin ansiosta ne istuvat tukevammin, mutta välillä on mukavaa myös mennä pitkälleen.

Käytin samaa vanhaa ohjetta, mutta se on siirtynyt uuteen osoitteeseen: https://mite-cafe.com/p/diagram/crochetedCat Hyvää joulun odotusta kaikille!

Kesän hyönteisbongaukset

Kesäkuun alkupuolella bongasin tämän söpön karvaturrin lepäämästä rapun ikkunan ulkopuolella. Luulisin, että se on tiikerisiilikäs.

Tämän hauskannäköisen kärsäkkään bongasin myöskin kesäkuussa ironisesti taimivaraston edustalta Kangasalta. Luulisin sen olevan tukkimiehentäi, tai jokin sen sukulainen. Wikipedian mukaan tukkimiehentäit vahingoittavat kuusen taimia, joita olin metsurimieheni kanssa varastolta hakemassa.

Juhannuskävelyllä Espoossa bongasin tämän näyttävän hyönteisen. Luulin, että se on jokin haitallinen vieraslaji, mutta se onkin harmiton pyjamalude.

Heinäkuun lopulla näin metsäretkellä Niihamassa tämän kookkaan kovakuoriaisen. Kyseessä on isosittiäinen.

Samalla metsäretkellä bongasin myös tämän perhosen. Se on tästä kuvasta hankala tunnistaa, mutta veikkaan kyseessä olevan herukkaperhonen.

Elokuussa ajettiin miehen kanssa Kuusamoon, ja eräässä pysähdyspaikassa Jyväskylän lähettyvillä näin tämän hienon heinäsirkan. Veikkaisin, että se on nurmiheinäsirkka.

Ulkoavaruuden sydämelliset otukset

"Ollaanko me noi?" kysyi avomies kun näki uusimman projektini. Vastasin että voitais olla. <3 Vihreän otuksen virkkasin jo kolme vuotta sitten ja se on siitä asti odottanut kaveria. Nyt oli aika tehdä se. Ne on tehty saman brändin erivärisistä langoista ja tismalleen samalla ohjeella, mutta silti ne ovat erikokoiset. En tiedä johtuuko se langasta (vaikka niiden pitäisi olla yhtä paksuja) vai onko käsialani tiukentunut kolmessa vuodessa. Kokoero ei kuitenkaan itseäni haittaa, vaan ne ovat tosi söpöjä yhdessä.

Ohje näihin otuksiin löytyy Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi: Virkkaa omat maskottisi (2010) nimellä Plip ja Plop. Hauska yksityiskohta, joita Bengtssonin ohjeista löytyy, on tällaiset "pallukat", joilla näiden kaverusten varpaat sekä peukalot on tehty. Tosin kirjassa oleva ohje pallukan tekemiseen on vähän epäselvä, ja vaati minulta pientä pähkäilyä ennen kuin pallukka muodostui.

Toinen suloinen yksityiskohta nimenomaan tässä ohjeessa oli tämä sydän. Pitäähän otuksilla olla sydän paikoillaan! Näihin sydännappeihin liittyy hauska taustatarina. Joskus monta vuotta sitten näin leikkipuistossa riekaleiksi revityn vaatteen. Jotkut järjen jättiläiset olivat repineet sen ja jättäneet maahan lojumaan, mutta onneksi pieni osa vaatteesta pääsi silti hyötykäyttöön. Otin nimittäin nämä sydännapit siitä talteen.

Lomailua ja ompelua

Mummi löysi poistomyynnistä verhokangasta tällä ihanalla Vallilan kissakuosilla, jollaista olin miettinyt hankkivani. Sain tätä kangasta sitten synttärilahjaksi (aika paljonkin) etuajassa ja kaupan päälle opastusta niiden ompelemiseen. Kiitos mummi!

Vietin viime viikon mummin mökillä ja juhannuksen vieton lomassa ompelin nämä verhot. Viime kerrasta, kun käytin ompelukonetta, on aikaa, mutta se alkoi sujumaan alkukankeuden jälkeen. Hankalin vaihe oli saumojen taitosten tekeminen, kun piti varmistaa, että se on saman levyinen koko sivun pituudelta.

Tykkään näistä verhoista todella paljon! Nyt makuuhuone näyttää paljon kodikkaammalta. Kissat erottuvat myös verhojen ollessa auki, eli niitä voi ihastella myös päivällä.

Myös oikeat kissat olivat osa mökkiviikkoa. Kuvassa Myrsky tarkistaa, olisiko mökin alla hiiriä.

Hyvää pride-kuukautta!

Pride-kuukauden kunniaksi virkkasin nallen pride-lipun väreissä. Haluan tuoda tätä tärkeää asiaa esille blogissani, koska haluan osoittaa tukeni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Joku saattaa väittää, että esimerkiksi pride-kulkueeseen osallistumalla ihmiset haluavat vain huomiota toitottamalla, kuinka uniikkeja ovat. Asia ei minusta ole niin. Minusta pride-kulkueen tarkoitus on tuoda esille, miten paljon erilaisia ihmisiä on, ja normalisoida erilaisuutta. Se on tarpeellista, koska kaikkien pitäisi tulla kohdatuksi omana itsenään, eikä yhtenä edustamansa ryhmän jäsenenä, koska erilaisuutta on sekä ryhmien välillä, että niiden sisällä. Jokainen pitäisi siis kohdata samalla tavalla riippumatta heidän sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai mistään muustakaan ominaisuudesta, johon ei voi itse vaikuttaa. Pride-kulkueita tarvitaan niin kauan, että kaikkiin suhtaudutaan tasavertaisesti. Tällaisia ajatuksia minulla heräsi tästä aiheesta.

Minusta tämä nalle näyttää hienolta, vaikka pelkäsin että siitä tulisi liian värikäs. Käytin LoveCrafts-sivustolta löytyvää ilmaista ohjetta, joka on alunperin tarkoitettu pandan virkkaamiseen. Ohjeen suunnittelija on Sayjai Thawornsupacharoen.

Tunteiden ilmaisun jatko-opas + ARVONTA!

Vain kahta ilmettä käyttämällä vuorovaikutus jää aika rajalliseksi ja siksi virkkasin ensimmäiselle mustekalalle kaverin. Se soveltuu tilanteisiin kuten:

Kun ruokalassa on herkkuruokaa

Kun joku sanoo, että koirat on parempia kuin kissat

Kun unohdit sateenvarjon kotiin, mutta ei silti sada

Kun juna on myöhässä

Kun avomies siivoilee pyytämättä

ARVONTA!

Jotta blogille saataisiin lukijoita, ajattelin pitää arvonnan. Osallistujien kesken arvotaan yksi virkattu tunnetilaa vaihtava mustekala, jonka värit ja ilmeet voittaja saa päättää.

Osallistuaksesi sinun täytyy vain:

1. liittyä blogin lukijaksi

2. kommentoida, mitä mustekalat voisivat sanoa (valitse yksi allaolevista kuvista)

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Huomioi seuraavat asiat! Paras kommentti (tuomarina minä) saa yhden extra arvan. Pidetään kommentit hyvän maun rajoissa. Arvonnan voittaja maksaa mahdolliset postikulut mustekalan postituksesta. Osallistumisaikaa on su 4.6.2023 asti. Voittaja ilmoitetaan tämän postauksen kommenteissa. Jos voittajaa ei tavoiteta 11.6. mennessä, arvotaan uusi voittaja.

Tunteiden ilmaiseminen on joskus hankalaa...

 ...mutta ei enää! Tässä esimerkkejä tavallisiin tilanteisiin:

Kun saat uuden virkkausprojektin valmiiksi ja lopputulos ylittää odotukset.

Kun ulkona sataa.

Kun otit salaa yhden kalapuikon liikaa.

Kun kaapissa odottanut leipä onkin ehtinyt homehtua.

Kun avomies tulee kaupasta irtokarkkipussin kanssa.

Kun huomaat ettet tunne bileistä ketään.

Kun kaverisi sitten ilmaantuu bileisiin.

Tähän hulvattomaan tunnetilaa vaihtavaan mustekalaan löysin ohjeen LoveCrafts-sivustolta, josta sen sai ladattua ilmaiseksi. Ohjeen tekijä on Dalai Lana.