Kesän 2025 hyönteisbongaukset

Vuosittainen hyönteisbongauspostaus on tällä kertaa vähän myöhässä kaiken häslingin takia, mitä tässä on ollut. Uusi opiskeluala on pitänyt kiireisenä ja minulla on luvassa muitakin pieniä elämänmuutoksia.

Kesän ensimmäiset hyönteisbongaukset tein juhannuksena mummin luona Espoossa. Puutarhasta löytyi tällainen pörisijä, joka on ehkä laukkuverhoilijamehiläinen. Mehiläisiä on vaikea tunnistaa edes netin avulla.

Myös tämä surukärpänen löytyi mummin puutarhasta.

Myöhemmin kesällä kuvasin piha-ampiaisen Orivedellä juhlatunnelmissa. Se piti tämän juoman tuoksusta, ja se sopii myös väritykseltään tämän tölkin kanssa täydellisesti yhteen. Lopulta se napattiin ja vietiin kauemmas häiritsemästä juhlijoita.

Loppukesästä kävin Ähtärin eläinpuistossa. Sieltä löytyi kaikenlaisia otuksia, myös tämä ampiaisvieras.

Oulaisissa bongasin marjaluden.

Orientaatioviikolla bongasin tämän kellerväkaapuyökkösen toukan möngertämästä kampuksen pihalta. Raukka vähän pelästyi, kun otin sen käteen. Luuli, että syön sen. Olihan se kieltämättä aika paksun ja mehukkaan näköinen, eli lintu olisi saanut siitä maukkaan aterian. Toivottavasti toukka kuitenkin möngersi turvaan.

Syyskuun puolella erään makean juoman tuoksu houkutti Tampereen keskustassa paikalle tarhamehiläisen. Se päätti käydä uimassakin kyseisessä juomassa, jonka jälkeen sen piti tovi keräillä itseään. XD

"Loppukevennyksenä" meidän kämpästä löytyi sekä riisihäröjä, että ruskoturkiskuoriaisia. Vasemmanpuoleisessa kuvassa riisihärö hengailee korppujauhopaketissa samalla kun sen kaverit rellestivät pitkin kuiva-ainekaappiani mutustamassa muita minun ruokiani. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy aikuinen ruskoturkiskuoriainen ja kaksi toukkaa villalangan pätkän kimpussa. Halusin varmistaa niiden olevan juuri turkiskuoriaisia ja nappasin niitä purkkiin, jonne laitoin erilaisia ateriavaihtoehtoja. Vain villalanka kiinnosti niitä eli olin oikeassa. Toivon, että suorittamani megasiivousoperaatio sai molemmat tuholaiset kaikkoamaan.

Kesäprojekteja

Pitkästä aikaa sain jonkin käsityön valmiiksi. Minulla oli kesän aikana eräs työläs virkkausprojekti, mutta siinä tuli vähän mutkia matkaan ja jätin sen toistaiseksi kesken. Ehkä joskus teen sen valmiiksi ja sitten kerron tänne, mitä siinä kävi. Tämä amigurumi sen sijaan onnistui todella hyvin; se on söpö ja tunnistettava.

Toinen tämän kesän projektini oli paikata aukko sivistyksessäni ja katsoa Star Wars -elokuvat. Katsoin siis episodit I-IX ilmestymisjärjestyksessä. Leffat innostivat minua virkkaamaan lempihahmoni, R2-D2-droidin, jonka virkkaamista olen miettinyt jo pidempäänkin. Näin elokuvat ensimmäistä kertaa vasta nyt, mutta R2-D2:een tykästyin jo lapsena katsellessani, kun pikkuveli pelasi Lego Star Wars -peliä PlayStation 3:lla. Leffojen katsomisen myötä tykästyin myös R2-D2:n aisapariin C-3PO:hon, jonka luonne perustuu pitkälti sen tapaan puhua. Lego-hahmot eivät puhu, joten se ei päässyt oikeuksiinsa pelissä.

Käyttämäni ohje löytyy YouTubesta ToyGurumi-nimiseltä kanavalta (linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=rJ0fwX-ZGU4). Seurasin ohjetta muuten, mutta muokkasin pään värinvaihtoja ja kirjailuja miellyttämään omaa silmääni enemmän. En käyttänyt päässä harmaata lankaa ollenkaan, koska sitä ei ollut varastoissani ja mielestäni amigurumi näyttää hyvältä sinivalkoisena. Uusi asia, jonka ohjeen ansiosta opin, oli ranskalainen solmu (French knot). Sitä käytettiin ohjeessa punaiseen valoon, mutta käytin sitä itse myös pään mustiin yksityiskohtiin, koska minulla ei ole turvasilmiä. Lisäksi jätin kehon alla olevan kolmannen jalan pois, koska sehän on esillä vain droidin liikkuessa. Yllätyin positiivisesti kun huomasin, että tämä amigurumi pystyy seisomaan kahdella jalalla ilman tukea. Kolmas olisi ollut ylimääräinen. Ohjeessa jalat kiinnitettiin siten, että niitä pystyy liikuttelemaan. Kokeilin tuota kiinnitystapaa, mutta en saanut jalkoja omaan makuuni tarpeeksi tiukasti kiinni, joten kiinnitin ne perinteisesti.

May the force be with you.

Lisää sydämiä

Pride-kuukauden kunniaksi virkkasin lisää sydämiä. Bisydän on kaverille ja lisäksi halusin kokeilla, miten sydän toimii kuudella värillä. Se näyttää hyvältä myös 6-värisenä, vaikka aluksi epäilin toimisiko se. Kuvassa se ei kyllä näytä niin hyvältä kuin livenä. Näitä olisi kiva tehdä vaikka myytäväksi, mutta en oikein tiedä, miten kaikki siihen liittyvät säädökset menevät. Sydämet on tuttuun tapaan tehty Lilleliisin ohjeella, johon pääsee tästä linkistä: https://www.lilleliis.com/amigurumi-crochet-freebies/amigurumi-heart-pattern/. Hyvää pride-kuukautta kaikille!

Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista

Sain kutsun 10- ja 14-vuotiaiden sisarusten synttäreille. Etsin siis hienoimman hevosamigurumiohjeen ja tilasin lankaa synttärisankareiden lempiväreissä. Lankojen toimituksessa kesti. Heppojen työstäminen tapahtui wappuhulinoiden lomassa ja sain viimeisteltyä ne vasta juhlapäivän aamuna, mutta lopulta niistä tuli hienompia kuin odotin. Saajat varmasti ilahtuvat!

Ohjeen on luonut Lori Van Den Bosch ja sen voi ostaa LoveCrafts-sivustolta. Ohjeessa on sopivasti kuvia ja esimerkiksi kokoamisvaiheessa on kerrottu todella tarkasti mihin kohtaan mikäkin osa kiinnitetään. Se helpotti itseäni. Myös hännässä ja harjassa käytettävien loop stitch:ien teko opastettiin. Ohjeen käyttäjäystävällisyyteen oli siis selvästi panostettu, vaikka muutama pieni virhekin löytyi.

Heppojen ainoa huono puoli on se, etteivät ne pysy itse pystyssä. Pää on liian painava. Ehkäpä takapäähän olisi pitänyt laittaa jotain vähän painavampaa täytettä. Eron ilmaisiin ohjeisiin kuitenkin huomaa. Ilmaiseksikin saa hienoja amigurumiohjeita, mutta mahtavimmat ovat maksullisia. Hevosten koko ja yksityiskohdat saavat ihmisissä aikaan "vau!"-reaktion.

PS. Suuhun ei voi katsoa, koska sitä ei ole. :D

Hyvää tekemässä

Teekkarijaosto ja Taide- ja tekstiilikerho TAHRA järjestävät turvalonkerotempauksen, jossa tehdään ja lahjoitetaan TAYS:lle turvalonkeroita keskosille sekä muita käsitöitä keskosille, muistisairaille ja sytostaattihoidossa oleville. Nyt sain viimeinkin hyvän syyn kokeilla virkata näitä turvalonkero-otuksia, mitä olen aina välillä miettinyt. Näiden virkkaaminen oli nopeaa ja niihin sai kulumaan vähän jämälankojakin. Mukavaa virkata, kun tietää että työ tulee tarpeeseen.

Virkkasin mustekalojen vartalot ohuemmalla koukulla (3 mm) kuin mitä tuohon lankaan yleensä käytän. Tavoitteena oli tehdä tiukkaa jälkeä, jotta vauva ei varmasti saa silmukoiden välistä vanua suuhunsa. Mustekaloista tulikin todella jämäköitä, koska käsialani on muutenkin aika tiukkaa. Silmiin käytin normaalin paksuista koukkua (4 mm) ja säikähdin ensin, että niistä tuli liian isot, mutta nyt lopputulosta katsoessa mustekaloista tulikin tosi söpöt suurine silmineen. Käytin marttojen ohjetta (linkki: https://vuosaarimartat.marttayhdistys.fi/@Bin/206818/Turvalonkerot.pdf).

Sain taas huomata kuinka paha perfektionisti olen. Purin yhden kokonaisen lonkeron (jonka virkkaaminen on hitaampaa kuin luulisi), koska huomasin että olin tehnyt tätä lonkeroa ennen kiinteän silmukan piilosilmukan sijaan. Sitä ei olisi huomannut kukaan, ei varsinkaan se keskonen joka sillä joskus leikkii, mutta en voinut jättää tuota pientä "virhettä" siihen. XD

Paljastava sydänamigurumi

Tällä kertaa toteutin amigurumin, joka paljastaa oman identiteettini, eli kantaa biseksuaalisuuden lipun värejä. Halusin virkata sellaisen amigurumin, joka on tarpeeksi pieni laitettavaksi roikkumaan esimerkiksi reppuun tai haalareihin. Tämä sydän olikin supernopea ja -helppo tehdä, eli näitä olisi kiva tehdä lisääkin. Ohjeen löysin lilleliis-sivustolta, jossa se on saatavilla ilmaiseksi (linkki ohjeeseen: https://www.lilleliis.com/amigurumi-crochet-freebies/amigurumi-heart-pattern/). Ripustuslenkin lisäsin omasta päästäni.

Poikkesin tänään lankakaupassa etsimässä sopivan värisiä lankoja. Harmikseni pistin merkille, että tarjolla on aika rajallisesti kirkkaan sävyisiä lankoja. Sopivaa lankaa ei löytynyt oikeassa violetin sävyssä, mutta päädyin silti ostamaan kolme lankakerää: sinistä, pinkkiä ja violettia. Kotona lankavarastoja tutkailtuani päätin kuitenkin käyttää sieltä löytynyttä violettia, joka on täydellisen sävyinen, mutta hieman pinkkiä ja sinistä lankaa ohuempaa. Se näyttää silti toimivan sydämessä hyvin. Karbiinihaan, jolla sydämen saa ripustettua, nappasin käyttämättömäksi jääneestä heijastimesta - rahaa säästyi ja haalle tuli käyttöä.

Spill the tea

Joulukiireiden ja uuden lukukauden välissä ehdin väsätä yhden amigurumin. Jo monta kuukautta sitten bongasin Grace and Yarn -blogista ohjeen virkattuun kaakaomukilliseen ja kekseihin. Halusin itse virkata mieluummin teemukillisen, koska saan siitä kivan lahjan teenjuojalle. Jos ehdin, haluaisin virkata tälle myös kaverin. Sitten saisin niistä söpön lahjan pariskunnalle.

Tuo teepussin lappunen piti itse improvisoida, mutta muilta osin seurasin ohjetta. Itse kehittämäni lappusen ohje itselle muistiin ja muidenkin hyödynnettäväksi:

Lappunen kannattaa virkata ohuesta langasta (langan suositeltu koukkukoko 2-3 mm)

1. 5 kjs

2. virkkaa takaisinpäin aloittaen toisesta silmukasta koukusta laskien 4 ks, 1 kjs, käännä työ

3.-5. 4 ks, 1 kjs, käännä työ

6. 2 ks, 3 kjs, kerroksen kahteen viimeiseen silmukkaan kumpaankin 1 ks

Lopuksi virkkaa kiinteitä silmukoita koko kappaleen ympäri. Ketjusilmukkalenkin kohdalla laita koukku lenkin läpi, ei yksittäisten silmukoiden, ja tee lenkkiin yht. 4 ks. Päättele ja piilota langanpäät. Virkkaa samanpaksuisesta langasta sopivanpituinen ketjusilmukkaketju naruksi ja kiinnitä osat toisiinsa.

Tämä oli nopea virkattava ja helppo kasattava. Tykkään lopputuloksesta, vaikka yläosa vähän pullisteleekin ulospäin. Syynä taitaa olla se, että oranssi lanka oli vähän paksumpaa kuin vaalea, vaikka samaa merkkiä ne ovat ja ilmoitettu paksuus on niissä sama. Pullistelua hillitsee se, että mukin pohjan ja nesteen pinnan keskikohdat yhdistetään langanpätkällä.